Katsaus: Tudor Black Bay Fifty-Eight – työkalukellojen uusi valtias?

Rolexin sisarbrändi Tudor on nosteessa. Vuonna 1926 perustettu Tudor on julkaissut viimeisen muutaman vuoden aikana useita kiinnostavia ja suosittuja kelloja, joista nyt on katsastettava Black Bay 58 Navy. Kello julkaistiin mustana versiona vuonna 2018 ja tässä katsauksessa nähtävänä sinisenä versiona loppukesästä 2020. Kyseessä on retrohenkinen sukeltajan kello, jota on maailmalla ylistetty hintalaatu-suhteeltaan yhtenä parhaimmista ”luksus-työkalukelloista”. Mutta millainen kello oikeasti on ja mitä sitä harkitsevan kannattaa ottaa huomioon?

Tudor Black Bayn tausta

Black Bay –sarja (BB) julkaistiin alun perin vuonna 2012. Sittemmin mallistoa on päivitetty ja täydennetty useaan otteeseen. BB-sarja liittyi laajemmin Tudorin maailmanvalloitukseen, sillä tuolloin merkki lähti aktiivisesti kasvattamaan asemaansa erityisesti USA:ssa. Euroopassa Tudorilla on vakiintunut asema pitkältä ajalta – enemmän tai vähemmän Rolexia muistuttavia Tudoreita on tehty melkein vuosisata. Vuoden 2012 Black Bay ammensi muotoilullisia vaikutteita Tudorin aikaisemmista 50- ja 60-luvun taitteen sukeltajankelloista. Alkuperäiset Tudor -sukeltajan kellot oli nimetty Rolexin tavoin Submarinereiksi, joten uusi mallisarja sai sekaannusten välttämiseksi myös kokonaan uuden nimen. Tunnusomaista sarjan kelloille ovat ns. snowlake-viisarit, jotka koristavat kaikkia BB-sarjan kelloja. Viisarit tavattiin ensimmäisen kerran Tudorin 60-luvulla julkaisemissa Tudor Submariner kelloissa. Alkuperäiset Tudor Submariner -kellot ovat nykyään himoittuja keräilykohteita.

Uusi Black Bay Fifty-Eight poikkeaa aikaisemmista (2012 ja 2016 julkaistuista) Black Bay –kelloista kokonaan uusitun kuoren ja teräsrannekkeen suhteen. Edelliset mallit olivat kooltaa isompia (ja joidenkin mielestä turhankin paksuja) ja sen vuoksi 58 on yleisesti otettu vastaan innolla. Lisäksi uudessa Fifty-Eightissä on kronometri-sertifioitu inhouse-koneisto. Fifty-Eight Navy jäljittelee esikuvaansa, ranskan laivastolle valmistettua Tudor Submariner ref 9401 –mallia aikaisempia Black Bay –kelloja selvästi tarkemmin niin koon, kuin rannetuntuman suhteen. Ei ole siis varsinainen ihme, että kelloentusiastit ovat innostuneet laitteesta.

Fifty-Eight on työkalumainen ja tasapainoinen

Ns. sukeltajan kelloja on yleisesti viime vuodet vaivannut krooninen koon turpoaminen. Monet markkinoilla olevat sukeltajan kellot ovat kooltaan niin suuria, että keskimääräisen ranteen omaavan on ollut vaikea käyttää kelloa esimerkiksi tavallisen kauluspaidan kanssa. Tämä on ollut sääli, sillä kestävät ominaisuudet ja työkalumaisuus viehättävät muutoin monia kellonkäyttäjiä, erityisesti heitä jotka haluavat itselleen yhden erinomaisen kellon, joka soveltuu lähes kaikkiin tilanteisiin. Tudor Fifty-Eight on täysosuma juuri arjessa käyttökelpoisen kokoista kelloa etsivälle. Kello on halkaisijaltaan sopivat 39mm ja korkeudeltaan mukiin menevät 11,9mm. Kellon mitat vastaavat hyvin esikuvaansa ja laite tuo mieleen ”vanhan hyvän ajan” -sukelluskellot, jotka olivat ranteessa napakoita tuntumatta kuitenkaan sukelluspainoilta. Jos kelloa pitäisi verrata johonkin toiseen kelloon, niin mieleen tulee ensimmäisenä Rolex Submariner ref. 14060, joka poistui tuotannosta jo yli 10 vuotta sitten. Yhtymäkohtia on useita: hieman alle 40 mm halkaisijaltaan oleva kuori, tunnistettava ja ikoninen ulkomuoto, loistava ranneistuvuus, työkalumaisuus, inhouse-koneisto, monikäyttöisyys jne. Onkin hyvin todennäköistä, että vanhemmasta Rolex Submarinesta kiinnostunut innostuu myös uudesta BB58:sta.  39mm halkaisijaa säikähtäville on hyvä todeta, että kellon pituus eli ns. lug-to-lug on 47mm; kello on siis suurin piirtein yhtä pitkä kuin esimerkiksi 42mm Omega Speedmaster Professional. Pituuden ansiosta kello tuntuu ranteessa kokoaan isommalta ja istuu hyvin myös järeämpiin ranteisiin.

Teknisesti nappisuoritus

Tudor Black Bay Fifty-Eightistä on vaikea olla pitämättä. Kellossa on kutakuinkin kaikki ne ominaisuudet, joita harrastaja etsii. Hyvin tehty kuori, yksityiskohdiltaan upeasti toteutettu taulu, omaperäiset ja muista erottavat viisarit, moitteettomasti toimiva kierrettävä kehä (minuuttikehän kiertäminen on Tudorissa nautinto jo itsessään), varmatoiminen kierrelukittava nuppi, hyvä 200m vesisuojaus sekä jämpti teräsranneke. Kokonaisuuden jokainen osa-alue on toteutettu vähintäänkin hyvin. Ei ihme, että kello on ollut erittäin kysytty. Kun kellon sisällä tikittää vielä MT5402 kronometri sertifioitu inhouse-koneisto, on kelloharrastajan vaikea olla kiinnostumatta laitteesta. Laitteen mekaaninen tuntuma on loppuun asti mietitty kierrettävää kehää ja ruuviukittavaa nuppia myöten. Jos kelloa pitäisi kuvata yhdellä sanalla, niin ”kunnolllista” sopisi siihen hyvin.

Tudor ja Rolex, mikä homma?

Rolex ja Tudor kulkivat 2000-luvulle lähes käsi kädessä. Tudorin ja Rolexin keskeisin ero on ollut pitkään koneisto, sillä Rolex-kelloissa on käytetty Rolexin itse valmistamaa tai valmistuttamaa koneistoa, kun Tudoreissa käytössä on ollut aavistuksen edullisempi ETA-koneisto. Jopa kuoret ja rannekkeet olivat pitkään tasoltaan samankaltaisia, joskin 2000-luvulla Rolex alkoi valmistaa kelloja Tudorista poiketen 904-teräksestä yleisemmän 316L-teräksen sijaan. Nykyisellään Tudorin kelloissa, kuten tässä Fifty-Eightissä, nähdään myös inhouse-koneistoja. Toisin sanottuna myös Tudor on nostanut tasoaan vuosien varrella, eikä merkki ole enää samanlainen Rolexin pikkuveli, kuten parikymmentä vuotta sitten.

Viime vuosina niin sanotut työkalukellot ovat vyöryneet ryminällä juuri Tudorin mallistoon, vaikka kyseisen kellotyypin kuningas on vuosikaudet ollut lähes itsestään selvästi juuri Rolex Submariner. Black Bay Fifty-Eight on hinnan (ovh. 3560 eur) ja saatavuuden osalta tavallisen palkansaajan hankittavissa. Samaa ei voine sanoa enää Rolexin uusimmasta Submarinerista, jonka hinta on kohonnut lähes 9000 euroon ja jonka ostaakseen on varauduttava jonottamaan kelloa mahdollisesti vuosia. Vaikuttaa siis siltä, että kuningastyökalukellon valtikkaa on koitettu siirtää nimenomaan Tudorin kannettavaksi.

Kritiikki

Yleisesti Black Bay 58:sta on vaikea kritisoida. Kellosta on kuitenkin löydettävissä kolme seikkaa, joihin kannattaa varautua:

Ensimmäinen näistä on ranneke. Se on nimittäin 60-luvulle uskollisesti ulkoasullisesti ns. rivetoitu, minkä tunnistaa rannekkeen nidotusta reunoksesta. Fifty-Eightin kohdalla kyse on puhtaasti ulkonäköasiasta, eikä funktionalisuudesta – ranneketta ei ole siis oikeasti rivetoitu. Rivetointi tuo rannekkeeseen sinällään turhaa leveyttä ja sen olisi voinut mahdollisesti jättää tyylittelemättä. Se ei kyllä tosin myöskään erityisesti haittaa. Rannekkeen olisi myös toivonut kaventuvan solkea kohti aavistuksen enemmän, 1-2mm olisi tehnyt rannekkeesta mukavamman. Pelkkä rivetoinnin tekemättä jättäminen olisi riittänyt tähän.

Toisekseen muutoin jämäkän rannekkeen solkeen olisi voinut lisätä hieman pituutta sekä pari hienosäätöreikää. Rannekkeen palojen ollessa kohtuullisen pitkiä, ei sopivan pituuden löytyminen ole itsestäänselvyys. Soljessa on vain kolme koloa parin millin hienosäätöä varten. On kuitenkin ymmärrettävää, että tämän hintaisesta kellosta ei löydy solkea, joka mahdollistaisi rannekkeen pituuden pikasäädön, mutta parin reiän lisääminen solkeen ei olisi ollut kohtuuton vaatimus.

Siinä missä edelliset kaksi kehityskohtaa ovat selkeämmin perusteltavissa, on kolmas enemmän tulkinnanvarainen. Oma silmäni kiinnittyy nimittäin kuoren korvakkeiden eli lugien hyvinkin kapeiksi kaartuviin päihin. Tätä yksityiskohtaa ei välttämättä tule huomanneeksi kovin helposti kuvista, mutta livenä ohkaiset lugit saattavat jakaa mielipiteitä. Ratkaisu on toki 60-luvulle sopiva, mutta kellon massaan nähden niistä tulee itselle aavistuksen kapeahko fiilis. Lugeista on mahdollisesti haluttu tehdä pitkät, jotta kelloon saisi liitettyä nato-rannekkeen mahdollisimman helposti.

Yhteenveto

Tudor Black Bay on upea kello, joka tarjoaa paljon vastinetta rahalle. Kellossa yhdistyy kiinnostava historia, laatu sekä työkalumaisuus hyvin viehättävällä tavalla. Harrastajien kannalta valitettavasti moni muukin on huomannut saman ja Black Bay Fifty-Eightia on paikoin hyvin hankala saada ostetuksi tilausjonojen ollessa kirjoitushetkellä kuukausien pituisia. Todennäköisesti BB 58:n hinta myös nousee tulevaisuudessa merkin hinnannostojen myötä – aivan kuten Submarinerinkin kohdalla. Niinpä Black Bayta himoitsevan kannattanee pitää ainakin jonkinlaista kiirettä. Kelloa voi ehdottomasti suositella kaikille kiinnostuneille. Tudor Black Bay Fifty-Eight jatkaa sisarmerkkinsä jalanjälkiä; sitä ei voi kutsua millään osa-alueella poikkeuksellisen erinomaiseksi, mutta jokaisen asian toteutus on vähintään hyvällä tasolla – mistään ominaisuudesta oikaisematta. Ja sellaisia kelloja ei ole tarjolla paljon, etenkään järkevästi hinnoiteltuna.

Tekniset tiedot lyhyesti:

Kuori
: 39mm x 47,75mm x 11,9mm teräskuori. Safiirilasi, teräksinen takapohja. Vesisuojaus 20bar/200m.

Taulu ja osoittimet:
Laivastonsininen taulu (saatavana myös mustana). Tunti- ja minuuttiosoittimet itsevalaisevat.
Koneisto: Tudor MT5402, 70 tunnin käyntivara.
Ovh: 3560 EUR

Valmistajan nettisivu:
https://www.tudorwatch.com/en/watches/black-bay-fifty-eight/m79030b-0001

Joonas Kokko

Kelloharrastajien ylläpitäjä & perustaja

Joonas on intohimoinen Kelloharrastaja ja kellokriitikko. 15:n vuoden ja yli 400:n kellon kokemuksella hän kirjoittaa ja ylläpitää myös kelloharrastajien verkkosivustoa. Kellojen tutkimisen ohella hän on myös intohimoinen kellovalokuvaaja.

Katsaus: Presagen teroitetut hampaat – Seiko Presage Sharp Edge SPB1691J

Seiko täydensi syksyllä vaivihkaa Presage –mallistoaan. Koronavuoden tiimellyksessä uutuus on todennäköisesti jäänyt monelta kelloharrastajalta huomaamatta. Kyseessä on kuitenkin omassa hintaluokassaan hyvin mielenkiintoinen uudistus. Noin tuhannen euron hintainen Presage Sharp Edge tarjoaa nimittäin paljon laatua ja tyyliä, sekä nostaa Presage-sarjan kokonaan uudelle tasolle.

Presage-mallisarja nostaa tasoaan

Mikäli Seiko Presaget eivät ole ennestään tuttuja, niin todetaan, että Presage on perinteisesti ollut ”laatua kohtuullisella rahalla”-mallisarja, jonka kellot ovat tyypillisesti olleet tyyliltään klassisia ja hinnoittelultaan 400-800 euron tuntumassa. Uusi Presage Sharp Edge –mallisto on kokonaan uusi Presage-sarjan täydennys. Se ei siis korvaa muita malleja, vaan täydentää sarjaa uusilla sporttisemmilla all-rounder kelloilla, jotka sopivat arkeen niin t-paidan, kuin pikkutakin kanssa. Sharp Edge on myös monessa mielessä viimeistellympi ja tasokkaampi kokonaisuus perinteisempiin Presage-malleihin nähden – mikä tietysti näkyy myös hintalapussa, sillä hinta on kohonnut aavistuksen tuhannen euron arvokkaammalle puolelle.

Terävät kulmat säväyttävät – todellinen ”Pikku GS”

Uusissa malleissa on paljon nopeasti silmään pistäviä elementtejä, kuten persoonallisesti kuvioitu taulu. Käsitellään taulua kuitenkin vähän myöhemmin, sillä huomio kannattaa kiinnittää ensin siihen mikä on mallisarjan nimenkin puolesta ilmeistä, eli kellon kuoreen. Uudessa Presagessa on hintaan nähden poikkeuksellisen upea ja kiinnostava kuori, joka tuo mieleen Seikon lippulaiva-sarjan, Grand Seikon hienosti viimeistellyt kuoret. Särmäreunainen ja kooltaan monen ranteeseen todella hyvin istuva kuori (39,3mm x 47,2mm x 11,1 mm) on harjattu ja kiilloitettu upeasti. Sama linja jatkuu myös rannekkeessa, joka on pari millimetriä solkea kohti kapeneva sekä hintaan nähden hätkähdyttävän hyvä ja jämäkkä. Kiinnostavana yksityiskohtana kuori on myös pinnoitettu. Pinnoituksen on tarkoitus estää naarmuuntumista ja kevyitä kolhuja.  Kuori on vesisuojattu 10barin eli 100m painetasoon asti.

Hienolle kuorelle on syytä antaa arvoa, sillä yleensä tuhannen euron hintaluokassa on tavattu nähdä melko vähän yhtä viimeisteltyjä kuoria. Kokonaisuus on sporttinen ja raikas – tavallaan yksinkertainen ja suoraviivainen, mutta paljon enemmän yksityiskohtia sisältävä kuin ensivilkaisulta voisi olettaa. Ranteessa särmäreuna on miellyttävä. Kellon huomaa, mutta se ei ole liian painava, eikä olemattoman kevyt. On helppoa todeta, että kuori on tämän kellon juttu ja siinä Seiko on onnistunut erinomaisen hyvin.

Asanoha-kuvioitu taulu kääntää katseita

Kelloa tarkastellessa huomio kiinniittyy kuvioituun tauluun, joka ei ole erityisen tyypillinen. Asanoha (eli hampun lehti) –kuviointi on toista tuhatta vuotta vanha perinteinen japanilainen tekstuuri, joka on yleinen esim. tekstiileissä. Japanilaiseen kulttuuriin tyypillisesti kuviointiin liittyy symboliikkaa – Asanoha viestii kasvua, aikuisuutta ja kypsymistä. Kuviointi on toteutettu taulussa hienosti. Kolmiulotteisuuden ja kiiltävän lakan tuoman metallinhohdon myötä taulu on eloisa ja katseita keräävä. Tauluvariaatioita on yhteensä neljä. Muut värit ovat sininen, valkoinen sekä ruskea. Näistä viimeksi mainittu on muista poiketen saatavilla vain ruusukultaisin kuorin. Kuvioinnin ansiosta taulun väri vaihtelee eri valaistuksissa voimakkaasti ja vihreä taulu on marraskuun hämärässä lähempänä mustaa kuin vihreää. Lumepisteet indeksien kohdalla auttavat erottamaan ajan pimeässä.

Viisarit – pieni yksityiskohta, joka vaatii keskittymistä

Monessakaan lukemassani kelloarviossa tai katsauksessa ei tavata kiinnittää huomiota kellojen viisareihin. Presagen viisarit kuitenkin yllättävät. Itsevalaisevalla lumemassalla täytetyt minuutti- ja tuntiviisari ovat viimeistelty toinen puoli kiilloittaen ja toinen puoli harjaten. Tämä pieni yksityiskohta on viisarien muuhun tasoon nähden ylellinen. Viimeistelyn myötä viisarit erottuvat paremmin ja tuovat kelloon omaleimaisuutta. Sekuntiviisari on puolestaan tavallinen, joskin tässä vihreässä mallissa kullattu.

6R35-koneisto

Seiko Presage Sharp Edgen moottorina toimii 2019 julkistettu 6R35-koneisto, joka on nähtävissä lasisen takapohjan läpi. Hyvä peruskoneisto on varustettu 70 tunnin käyntivaralla. Koneisto on jossakin mielessä päivitys astetta korkeampaan suuntaan perinteisempiin Presage-malleihin nähden. Tässäkin mielessä rahalle saa vastinetta.

Kritiikki

Kritiikkiä pohdittaessa on hyvä pitää mielessä kellon hinta. 1090 euroa on melkein kaksi kertaa enemmän kuin Presage -sarjan kelloista on totuttu maksamaan. Toisaalta moneen sveitsiläisen nähden rahalle myös saa paljon vastinetta. Aikaisempaan hinnoitteluun tottuneet Seiko-fanit saattavat pitää kellon hintaa kovana, mutta toisaalta kello on merkkiä tuntemattomille erityisesti hinta-laatusuhteen osalta mielenkiintoinen ja jopa edukas.

Yleisellä tasolla eniten mielipiteitä jakavaksi tekijäksi muodostunee lopulta taulun väritys. Seikon käyttämä vihreä on suorassa valossa melko kirkas tuoden mieleen joulun. Kullanvärinen sekuntiviisari korostaa juhlallista vaikutelmaa. Sininen taulu on aavistuksen maltillisempi, mutta itse olisin kaivannut mallistoon vielä ”tylsää” grafiittia tai harmaata, jolloin kelloon olisi helpompi yhdistellä myös muita rannekkeita.

Muun kokonaisuuden ollessa selvästi hintaa paremmalla tasolla, huomaan toivovani taulun indekseiltä pikkuisen parempaa viimeisteytasoa. Indeksien taso on kuitenkin yleisesti hyvä ja havainto kertoo enemmän siitä, että kellon kokonaistaso kuorineen, rannekkeineen ja taulun kuviointeineen on hyvää luokkaa.

Siinä missä minuutti- ja tuntiviisari ovat hienosti viimeistellyt, ei ihan samaa voi sanoa sekuntiviisarista. Kultainen sekuntiviisari ei ole välttämättä kaikkien makuun ja se erottuu muista viisareista viimeistelyltään karumpana. Sinisessä versiossa sekuntiviisari on puolestaan metallinen ja kokonaisuus ehkä omaan silmään toimivampi. Toisaalta tähän liittyvä kritiikki on melko vähäistä, sillä kyse on lopulta makuasiasta.

Kehumani kuoren osalta ainoa huomio liittyy nuppiin. Särmäreunan nuppi on koristettu S-logolla, mutta valitettavasti se ei ole ruuvilukittava. Ruuvilukitus olisi ollut miellyttävä lisäominaisuus, mutta se olisi todennäköisesti nostanut kokonaisuuden hintaa.

Yhteenveto

Seiko on uudistanut rohkeasti Presage-sarjaa tuoden siihen kokonaan uuden Sharp Edge –malliston. Särmäreunat ovat keskimäärin muihin Presage-sarjan kelloihin verrattuna arvokkaampia, mutta ne tarjoavat silti huomattavaa vastinetta rahalle persoonallisella ja tyylikkäällä otteella. Uusia malleja voi pitää onnistuneina ja ne tuovat mieleen Seikon premium-malliston Grand Seikon, jonka kellot ovat hinnaltaan moninkertaisia. ”Pikku GS” on siten hyvin suositeltava ja tutustumisen arvoinen kohde sporttista yleiskelloa etsivälle. Kello sopii hyvin ainoaksi kelloksi, tai kokoelmaan jossa on tilaa persoonalliselle kohtuuhintaiselle yleiskellolle.

Tekniset tiedot lyhyesti:
Kuori: 39,3mm x 47,75mm x 11,1mm pinnoitettu teräskuori. Safiirilasi jossa heijastuksenesto, lasinen takapohja. Vesisuojaus 10bar/100m.
Taulu ja osoittimet: Ashanoa-koristeltu taulu. Kiillotetut ja hiotut osoittimet. Tunti- ja minuuttiosoittimet itsevalaisevat.
Koneisto: Seiko 6R35, 70 tunnin käyntivara.
Ovh: 1090 EUR
Valmistajan nettisivu: https://www.seikowatches.com/global-en/products/presage/special/sharp_edged_series/

Joonas Kokko

Kelloharrastajien ylläpitäjä & perustaja

Joonas on intohimoinen Kelloharrastaja ja kellokriitikko. 15:n vuoden ja yli 400:n kellon kokemuksella hän kirjoittaa ja ylläpitää myös kelloharrastajien verkkosivustoa. Kellojen tutkimisen ohella hän on myös intohimoinen kellovalokuvaaja.

Teksti ja kuvat, Joonas Kokko

Katsaus: ORIENT STAR Outdoor (RE-AU0260B) kohtuuhintainen kenttäkello

Vuonna 1950 Tokiossa perustettu Orient on jäänyt Suomessa japanilaisia sisariaan Seikoa  ja Citizenia vähemmälle huomiolle. Tässä jutussa katsastetaan Orientin premium-sarja Orient Starin kenttäkellohenkistä (field watch) Outdoor AU0260B:tä sekä taustoitetaan Orientia kellovalmistajana.  Millaista vastinetta Suomessa vähemmän tunnettu japanilainen tarjoaa, ja olisiko kellosta täyttämään kellolaatikon kenttäkello/pilotti –osasto?

Orientin historia lyhyesti 

Orientin tarina on usealle kellomerkille tyypillinen. Shogoro Yosihdan vuonna 1901 perustama yhtiö toimi aluksi taskukellojen maahantuojana Tokiossa. Seuraavien vuosikymmenien aikana yhtiö alkoi valmistaa kultaisia kellonkuoria ja hieman myöhemmin mittaristoja ja seinäkelloja. Toisen maailmansodan aikana toiminta keskeytettiin vuonna 1949, mutta jo 1950 yhtiö aloitti toimintansa uudestaan Tama Keiki –nimellä. Vuotta myöhemmin kansainväliseen toimintaan suuntaava yritys vaihtoi nimekseen Orient Watch Companyksi. Ensimmäinen Orient Star –kello esiteltiin vuonna 1951. 60- ja 70- luvuilla Orient valmisti laadukkaita ja tarkkoja kelloja Japanin koettaessa tavoittaa Sveitsiä laatukellojen valmistajana. 2003 Orient perusti oman luksuskelloyksikön, joka alkoi tuottaa Orient Royal –kelloja. Nämä vastasivat sisarvalmistaja Seikon Grand Seiko –mallistoa. Seiko Epson kuitenkin hankki Orientin vähitellen kokonaan omistukseensa ja nykyään yhtiö on osa Seiko-konsernia. Orient Royal lakkautettiin 2016, joten Orient Star on nykyisin valmistajan laadukkain kellomallisto. On hyvä huomata, että vaikka Orient kuuluu periaattessa samaan konserniin Seiko-kelloja valmistavan Seiko timepieces -yhtiön kanssa, on se kuitenkin täysin itsenäinen toimija.

Orient Star – hyvin tehtyä peruslaatua järkevään hintaan

Orient valmistaa kahta mallistoa; Orientia ja Orient Staria. Siinä missä Orient keskittyy edullisiin peruskelloihin, joiden viimeistelytaso on osin hieman karkeaa, tarjoavat Orient Star –kellot puolestaan huolitellumpia kelloja, joista löytyvät laatuominaisuudet vertautuvat esimerkiksi sveitsiläisten Certinan, Hamiltonin tai Tissotin tuotteisiin, tai vaikkapa Seikon Presage –sarjaan. Käsittelyssä olevan ref AU0260B –mallin ov-hinta asettunee veroineen noin 800 euron tuntumaan, mutta vastaavan voi löytää netistä noin 500 eurolla. Kellon kohderyhmää ovat siis henkilöt, jotka etsivät hyvälaatuista, varmatoimista ja hyvillä ominaisuuksilla varustettua kelloa, josta riittää iloa huollettuna kymmeniksi vuosiksi.

Ei nimi kelloa pahenna, kun perusasiat ovat kunnossa

Eräs japanilaisten kellojen vitsaus länsimaalaisittain ovat kellojen nimet. Siinä missä eurooppalaiset kellot ovat yleensä nimetty selkeästi, identifioituvat japanilaiset kellot mystisten kirjainnumeroyhdistelmien taakse. Tämä kello on virallisesti ORIENT STAR Sports Outdoor RE-AU0206B. Vaikeasti muistettavasta nimestä huolimatta kellon ominaisuuksien valossa ovat perusasiat hyvässä kunnossa: 41mm kuoreen on sovitettu Orientin valmistama F6N43-automaattikoneisto, safiirilasista löytyy heijastuksia estävä pinnoite ja kellon takapuolella on ikkuna koneiston ihailua varten. Koneistosta löytyy potkua 50 käyttötunniksi ja kuori on tiivistetty uintikelpoiseksi (100m). Viimeistelyn osalta koneistoa voisi verrata Seikon 6R tai Etan Standard 2824-koneistoon. Kelloa voi myös vetää käsin, kunhan pyörittää kierrenupin ensin auki. Nuppi on kooltaan iso ja tutuma hyvä. Taulussa olevan power reserve –mittarin ansiosta käsin vetäminen on itseasiassa melko hauskaa, sillä pyörityksen vaikutuksen näkee heti. Kuori on näppärän kokoinen. Sen ns lug-to-lug -mitta, eli pituus on 49mm ja paksuus 12mm. Kuoren musta väri on saatu aikaiseksi PVD-pinnoitteella ja se on viimeistelty osin harjaamalla ja osin kiillottaen. Kelloa ei voi kutsua pieneksi, muttei myöskään erityisen suureksi. Tämän kokoinen kello toimii useimmille hyvin.

Valitse nahkaranne nato-rannekkeen sijaan

Valitsin oman kelloni nato-rannekkeella, mutta samaa kelloa on saatavana myös perinteisemmällä nahkarannekkeella. Orientin natossa ei sinänsä ole mitään vikaa, päinvastoin! Ranneke on hyvin viimeistelty ja sen sisäpuolella on nahkainen pinta parantamassa käyttömukavuutta. Rannekkeessa on myös Orient-solki ja paikallaan pitävän nastan, springbarin, päällä metallinen suoja joka varmistaa nastan paikallaan pysymisen kovemmassakin menossa. Ranneke on kuitenkin itsessään paksu ja se nostaa kelloa ranteesta peräti 3,5mm. Muuten hyvän kokoinen kello istuu nato-rannekkeessa siten epäkäytännöllisen korkealla. Jälkeenpäin ajateltuna valitsisin kellon nimenomaan perinteisellä nahkarannekkeella. Rannekkeiden osalta on myös todettava, että kellon lugiväli, eli rannekkeen leveys on aavistuksen epäkäytännöllinen 21mm ja sen vuoksi tarvikerannekkeiden löytäminen ei käy käden käänteessä. Kelloihin vihkiytynyttä harrastajaa tämä tuskin haittaa, sillä 21mm rannekkeita saa tilattua tarvikkeena maailmalta, mutta pääasiassa kivijalassa asioiville vaihtoehtoja voi olla tarjolla niukasti.

Taulu lumoaa ja lume säihkyy

Kellotaulua ei voi olla kehumatta. Orientin taulun pinta muistuttaa karkeaa hiiltä tehden tyypillisestä kenttäkellotaulusta astetta mielenkiintoisemman. Rosoinen taulu yhdistyy näppärästi pronssin värisiin osoittimiin, jotka ovat täytetty väriltään patinaa muistuttavalla lumeaineella. Ratkaisu on virkistävä ja toimiva. Mustavalkoisia, toinen toistaan muistuttavia tauluja on maailma pullollaan, mutta Orient erottuu edukseen ollen samaan aikaan tunnistettava, hauska ja aavistuksen ekslusiivinen. On kuitenkin todettava, että osoittimien ja taulun viimeistely on osin karkeaa, eikä kelloa voi niiden osalta verrata monta tuhatta euroa kalliimpiin laitteisiin. Omassa hintaluokassaan suoritus on kuitenkin hyvä. Taulun oikea luonne herää eloon vasta pimeän tullen, sillä sekä indeksit, että osoittimet loistavat pimeässä upeasti. Lopputulos on persoonallinen ja valtavirrasta riittävästi erottuva.

Kritiikki

ORIENT STAR Sports Outdoor RE-AU0206B:sta löytyy lopulta hintaan suhteutettuna melko vähän kritisoitavaa. Kyseessä on tasapainoinen paketti hyvillä ominaisuuksilla persoonallista kenttäkelloa etsivälle, kohtuulliseen hintaan. Helpoista muutoksista päivyrin värin olisin toivonut olevan musta. Kellon valkoinen päivyrikiekko paitsi näyttää printtijälkensä puolesta halvalta, niin myös kiinnittää katseen – eikä erityisen hyvällä tavalla. Jo tarkemmin pureskellun rannekeasian voi puolestaan taklata valitsemalla kellon perinteisemmällä rannekkeella. Kelloa harkitsevan on hyvä myös tiedostaa, että sinänsä hieno musta PVD-pinnoitettu kuori saattaa ajan saatossa kerätä kolhuja, joita ei saa jälkeenpäin kunnostettua. Toisaalta seikkailuhenkisessä kellossa pienet kolhut pikemminkin kaunistavat kokonaisvaikutelmaa. Orient ei brändinä ole ollut Suomessa erityisen voimakkaasti esillä, joten sen valinta ei varmasti ole kaikille itsestäänselvyys. Toisaalta kelloharrastajalle hieman tuntemattomampi brändi saattaa olla kiinnostava vetovoimatekijä.

Yhteenveto

Käsittelyssä oleva ORIENT STAR Ourdoor RE-AU0206B tarjoaa hyvää vastinetta rahalle. Kello on kauttaaltaan hintaan nähden hyvin tehty ja ulkoisesti siinä on hauskoja ja persoonallisia elementtejä, joiden ansiosta se erottuu muuten melko geneerisessä kategoriassaan.

Tekniset tiedot:

Kuori: Pinnoitettu teräs (PVD), 41mm (halkaisija), 49mm (pituus), 12mm (paksuus)

Lasi: Pinnoitettu safiilasi (etu), lasi (taka)

Koneisto: Automaatti Orient F6N43, käyntivara 50h, Japani

Vesisuojaus: 100m

Ominaisuudet: Päivyri, käyntivara-mittari, pysähtyvä sekuntiviisari

Ranneke: Nato-ranneke, sisäpuoli nahkaa

https://www.orient-watch.com/Collections/ORIENT-STAR/Sports/ORIENT-STAR%3A-Mechanical-Sports-Watch/p/RE-AU0206B

Orient-kelloja Suomessa edustaa Timanttiset:

https://www.timanttiset.fi/

Joonas Kokko

Kelloharrastajien ylläpitäjä & perustaja

Joonas on intohimoinen Kelloharrastaja ja kellokriitikko. 15:n vuoden ja yli 400:n kellon kokemuksella hän kirjoittaa ja ylläpitää myös kelloharrastajien verkkosivustoa. Kellojen tutkimisen ohella hän on myös intohimoinen kellovalokuvaaja.

Teksti ja kuvat, Joonas Kokko

Katsaus: Leijona Heritage Oiva – Laadukas arvokello vai kansanbrändin uudelleen lämmitys?

Syksyllä 2019 suomalainen Perkko Oy julkaisi odotetun Leijona Heritage -mallistonsa. Suomalaisen kelloalan pioneeriyhtiö on alkuperäisen ja perinteikkään Leijona-brändin takana hankittuaan merkin J.W. Lindroosilta jo vuonna 1939. Perkon voidaan todeta olevan yksi keskeisempiä tai jopa keskeisin kelloalan vaikuttaja Suomessa. Leijonan pitkään historiaan mahtuu erilaisia aikakausia, eikä valitettavasti viimeisten vuosien mielikuva edullisten kvartsikellojen valmistajana ole niistä mairittelevin. Usein unohdetaan, että ennen kvartsikelloja valmistettiin vuosikausia laadukkaita mekaanisia sveitsiläisiä Leijonia, jotka olivat monelle suomalaiselle hyvän rannekellon synonyymi; aikalaisille Leijona merkitsi aikamiehen tai -naisen ikään pääsemistä. Leijona Heritage on Perkon ja Leijonan paluu laatukellojen valmistajaksi. Kyseessä on mallisto, jossa 50- ja 60-luvun klassikoiden muotoilu yhdistyy laadukkaaseen nykyaikainen toteutukseen. Tässä jutussa käsittelyssä on Heritage Oiva. Oiva on keikkunut ranteessani joulukuusta alkaen, joten käyttökokemusta alkaa olla riittävästi kellon ja Leijona Heritagen arvioimiseksi. Onnistuuko Leijona heti ensimmäisellä yrittämällä, millainen on lopputulos ja pystyykö brändi nostaamaan itsensä uudelle tasolle? 

Kari Voutilainen ja Leijona – näyttävät liikkeet tarvitsevat voimaa taakseen

Uusien Leijonien taustalla on rummutettu vahvaa yhteistyötä Suurmestari Kari Voutilaisen kanssa. Voutilaisen nimeä onkin viljelty markkinoinnissa aktiivisesti, vaikka kellosta itsestään ei Voutilaiseen liittyvää ilmeistä viitettä löydy. Heritage -sarjan julkistusvaiheessa monelle harrastajalle syntyi nettikeskustelusta päätellen jopa mielikuva Voutilaisen itsensä valmistamista kelloista. Leijona Heritage -sarja on mahdollistunut pitkälti Voutilaisen avulla. Kellojen  valmistamisen kannalta keskeiset komponentit – kuori ja taulu sekä kokoonpano hoidetaan Voutilaisen omistamien tai hänen osakkuusyritystensä kautta. Suurmestari on tiimeineen myös vastannut teknisestä suunnittelusta ja alihankitaketjujen johtamisesta. Lienee oikein sanoa, että ilman Voutilaista koko sarjaa ei olisi tehty – vastaavasti kello ei ole kuitenkaan sanatarkasti myöskään Voutilaisen  itsensä valmistama. Monelle alaa vähemmän seuraavalle saattaa tulla yllätyksenä, että Voutilainen on monessa mukana. Hänen omistamansa yritykset sekä yritykset joissa hän on osakkaana, tuottavat tauluja ja komponentteja monelle tunnetulle valmistajalle. Voutilaisen ja hänen partnereidensa hankkeet ovat selvästi vastavirtaan kulkemista, sillä viime vuosina vastaavan tyyppisiä valmistajia on Sveitsissä enemmin ajettu alas. Leijona saattaa olla näille yrityksille eräänlainen alusta ja mahdollisuus kokeilla uusia asioita, sekä sarjavalmisteisen private label -kellon tuotantoketjun hallintaa. Toisaalta asiassa painaa myös varmasti lukkarin rakkaus, sillä aloittelihan Voutilainen uraansa nuorena miehienä juuri Perkon leivissä, Leijonan parissa. Leijona Heritage on siis ns. private label -kello, jonka toteutus on poikkeuksellisen tiiviisti ohjattu ja johdettu. Unohtamatta tietenkään erityistä historiaa. 

Käsittelyssä oleva Oiva on mallisarjan edullisin kello. 2590 euroa maksava Oiva oli julkaisuhetkellä monen mielestä Leijonaksi kallis, mutta toisaalta monen asiaa ymmärtävän mielestä suorastaan halpa. Ristiriita johtuu siitä, että kyseessä on Sveitsissä toteutettu pientuotanto, joka on arvokasta. Tässä mielessä kello vertautuu hyvin esimerkiksi Stepan Sarpanevan S.U.F Helsinki -kelloihin. On oletettavaa, että valmistettavat sarjat tulevat olemaan todennäköisesti melko malttilisia, vaikka sitä ei missään sanotakaan.

Klassisesti muotoiltu yleiskello

Moni kelloblogi ja media ehti julistaa julkistusvaiheessa Oivan olevan klassinen pukukello. Väite ei omaan ajatukseen täysin istu, sillä kyseessä on ennemmin perinteikkäästi muotoiltu yleiskello, kuin pukukello. Jos tarkkoja ollaan, niin kellotaulussa on vaikutetta laivakelloista (ns. deck watch), joista Perkko lähti aikoinaan liikkeelle (seinään kiinnitettyjä laivakelloja tavataan mummonmökeillä edelleen, erityisesti itä-Suomen alueella). Kellon koko on kuvista syntyvää vaikutelmaa suurempi ja vaalea taulu sekä ohut reunus korostavat tätä. Kellon halkaisija on 39mm, paksuus 12mm ja sen takapohja on tasainen. Tästä johtuen kello tuntuu ranteessa jykevältä ja tankkimaiselta. Omassa 17cm ympärysmitan ranteessani kellon koko on hyvä ja istuva – juuri yleiskellona, puvun kanssa ei niinkään.   

Taulun väri sekä osoittimein ja indeksien viimeistely ei avaudu kuvasta helposti. Joka tapauksessa taso on kauttaltaan kehuttava.

Kellon kiitetyimmät seikat on helppo huomata päältäpäin. Kellotaulu, kuori,  osoittimet ja ranneke erottuvat edukseen heti. Taulu on kellon hintaluokan huomioiden poikkeuksellisen hienosti viimeistelty. Näennäisesti yksinkertainen design avautuu, kun indeksejä ja pinnan viimeistelyä tutkii lähemmin. Jotkut harrastajat erottavat varmasti Voutilaisen Comblémine -taulutehtaan hennon viimeistelyn ja tunnistavat sen nopeasti saman tyyppiseksi esimerkiksi S.U.F Vetehisen väriversioiden kanssa. Sama hento ja huoliteltu viimeistely löytyy myös monen muun arvokellon taulusta. Hopeinen taulu (joka kuvissa näyttäytyy usein valkoisena) ja aavistuksen punertavat kultaiset osoittimet ja indeksit ovat virkistävä ja tyylikäs yhdistelmä.    

Kellon kuori ansaitsee myös kehuja. Kuoren viimeistely on kauttaaltaan hyvä ja kestää vertailun saman hintaluokan tunnettujen brändien kelloihin helposti. Kuori on kuitenkin paksu, eikä kelloa käyttäessä voi välttyä ajatukselta olisiko kuoren voinut muotoilla hoikemmaksi. Lopputulos on tältä osin hieman ristiriitainen. Paksun kuoren vuoksi nuppi ei koske pöydällä maatessaan pöydän pintaa ollenkaan. Isokokoinen nuppi tuo kelloon paljon fiilistä ja huomaan usein vetäväni kelloa juuri siitä, vaikka kyseessä on automaattikoneistolla varustettu kello. Nupin merkityksen ymmärtää vasta kun kello on käytössä. Se tuo kelloon paljon luonnetta ja omaleimaisuutta. 

Kellon koneistona toimiii Sellitan SW200 automaattikoneisto. Laajalti käytössä olevaan peruskoneistoon on päädytty todennäköisesti hinnan pitämiseksi kurissa. Työjuhta ajaa asiansa moitteettomasti ja helppohuoltoisena yleiskoneena siihen on varmasti saatavilla varaosia myös myöhemmin. Kokonaisuutta pohtiessa tulee kuitenkin mieleen, olisko kelloon voinut laittaa automaatin sijaan käsivetoisen koneiston? Automaatti on ratkaisuna tämän tyylisessä kellossa epäortodoksinen, eikä käsivetoisuudesta kielivä iso nuppi varsinaisesti avaa suunnittelijoiden aivoituksia tämän osalta. Tietysti SW200:ta voi vetää käsin, mutta kieltämättä koneiston tyyppivikana/ominaisuutena tuttu vetopainon pyöriminen nuppia kierrettäessä saa aina jollakin tapaa varpailleen. Joka tapauksessa ratkaisu on mukiinmenevä – kun ottaa huomioon kellon taulun, kuoren ja osoittimien tason, sekä muistaa että kellot tehdään kokonaan Sveitsissä, on ymmärrettävää että jossakin kohtaa on tehtävä ratkaisuja hinnan suhteen. Sitäpaitsi, käytetäänhän samaa koneistoa myös monissa monta kertaa kallimmissa kelloissa. Kellon takakansi on terästä, minkä johdosta koneiston viimeistelyä ei pääse tutkimaan avaamatta kantta. 

Erityishuomiona Leijona Oivassa on Rheinn & Fillsin valmistava alligaattoriranneke, joka on tasoltaan erinomainen. Vastaavaa tasoa ei alle 5000 euron kelloista vakiona helposti löydä. Tämä ei varsinaisesti ole ihme, sillä valmistaja on sama, jota Voutilainen käyttää lähes 100 000 euroa maksavissa kelloissaan. Vaaleanruskea ranneke patinoituu käytössä nopeasti – kellon promokuvat antavat tässä mielessä väärän vaikutelman väristä. Ranneke on tasoltaan yksi parhaista, joita joita olen tavannut.

Kritiikki

Oiva vaikuttaa siis kaikin puolin hyvältä kellolta, mutta kellosta löytyy myös kritisoitavaa. On heti alkuun todettava, että koneistoasia ei ole niistä yksi. Sen sijaan viiteen pieneen yksityikohtaan olisi voinut kiinnittää huomiota enemmän huolitellumman kokonaisuuden kannalta. 

Oivan takakansi on laserkaiverrettu.

Itselleni suurin – ja onneksi helpoiten korjattavissa oleva harmituksen aihe on rannekkeen solki, joka on suorituksena vaatimaton. Ehkä valmistajalla on tullut kiire viimeistelyssä ja solki on jäänyt vähemmälle huomiolle. Tarpeettoman suurikokoisen soljen hentoinen kaiverrus ei kerää kehuja, eikä soljen kieli sovi edes sille tarkoitettuun hahloon. Toivottavasti Leijona -suunnittelijat miettivät tämän yksityiskohdan tulevaisuudessa kuntoon. Onneksi solki on helppo vaihtaa itse mieleiseksi. 

Keskellä oleva Leijonan solki ei säväytä. Vieressä oikealla oleva Baumer & Mercierin solki toimii referenssinä hyvästä laatukellon perussoljesta. Onneksi solki on helppo vaihtaa itse esimerkiksi linkkulukkoon (takana).

Toinen hieman kyseenalainen kohta löytyy kellon takaa. Teräksinen takapohja on laser-kaiverrettu, mutta kaiverruksen taso huomiden parempi ratkaisu olisi ollut jättää se Rolex-tyyliin tyhjäksi. Kelloon olisi hyvin sopinut lasinen takapohja. Takapohjaan ei olisi todella tarvinnut mitään merkintöjä, sillä tällaisen kellon hankkiva kyllä tietää, mistä on kyse. Tulevaisuutta ajatellen takapohja on kuitenkin osa, jota on helppo päivittää. Ehkä jossakin kohtaa näemme faceliftauksen sen osalta. 

Kolmas kritisoitava seikka koskee vesitiiviyttä. Kellon ilmoitettu vesitiiveys on pukukellolle tyypilliset 30m, mutta koska kysessä ei varsinaisesti ole pukukello, olisi tiiviyttä voinut nostaa 50 tai jopa 100m -luokkaan. Kellon takapohja on kuitenkin kierrettävä ja koneisto automaattivetoinen jolloin nuppiakaan ei välttämättä tarvita niin paljoa. Asia olisi voinut vaikuttaa kellon kiinnostavuuteen etenkin heidän osalta, jotka hankkivat laitteen ainoaksi kellokseen.

Neljäs, muttei vähäisin kritiikin kohde on taulun klo 6:n päällä oleva Heritage-merkintä. Muutoin upeaan tauluun painettu yksittäinen sana herätti runsasta keskustelua Kelloharrastajien FB-ryhmässä. On hyvä todeta, että kyseessä on mitä todennäköisemmin ns. “visuualinen täyte”, jolla on koitettu luoda visuaalista tasapainoa kellotauluun. Samalla paikalla nähdään useissa kelloissa esimerkiksi “Swiss”, “ Automatic”, “Chronometer”, “Incablock” yms. merkintöjä, joiden ainoa funktio on tehdä taulusta silmälle kiinnostavampi. Voutilaisen taulutehtaan tuotos on kuitenkin niin upea, ettei tähän välttämättä olisi tarvittu mitään. Heritage-sanan on myös siinä mielessä haastava, että kellomaailmassa 10 vuotta jyllännyt heritage-buumi on ollut jo viimeiset pari vuotta hiipumaan päin. Tuolle paikalle olisi voinut heritage -tekstin sijaan voinut laittaa jonkin Voutilaisen yhteistyöstä kertovan logon tai kirjainlyhenteen.

Viides pieni kritiikki koskee kellon pakkausta. Kello toimitetaan perinteisen massiivisen laatikon sijaan matkarasiassa. Kellojen laatikot ovat sinänsä mielestäni yleensä turhia kapistuksia, mutta viimeistellyn kokonaisvaikutelman puolesta pakkauksen olisi voinut miettiä perinteisemmällä tyylillä. Nyt se ei täysin vastaa sitä mielikuvaa, joka kellosta markkinoinnin ja muun tuotteen osalta välittyy – etenkään jos vertaa saman hintaluokan muihin kelloihin.

Leijona Heritage -kellot toimitetaan matkarasiassa. Ratkaisu on tavallaan oivaltava, mutta toisaalta moneen muuhun vastavan hintaluokan kelloon nähdeen kevyt.

Yhteenveto

Kokonaisuutena Leijona Oiva on oikein hyvä kello, ja ottaen huomioon kyseessä olevan täysin uusi kellomalli uusien yhteistyökumppaneiden kanssa toteutettuna, voidaan suoritusta pitää erinomaisena. Tuotteeseen liittyvät kritiikin kohteet ovat lopulta vähäisiä ja mahdollisesti korjattavissa olevia. Kello on mittasuhteiltaan miellyttävä ja arkikäytössä fiilis on pysynyt korkealla kuukaudesta toiseen. Kelloa voi siis suositella oivallisena vaihtoehtona klassisesta tyylistä pitävälle. Hinta voi tuntua aluksi ”Leijonaksi” korkeahkolta, mutta rehellisyyden nimissä on todettava, että rahalle saa myös vastinetta. Kelloa on hankala verrata oikeastaan mihinkään toiseen kelloon, sillä valtabrändien kellot ovat tavallaan oma juttunsa. Paras vertailukohta löytyneekin independent-valmistajien tarjoamasta. Oiva on mielestäni Leijona Heritage -sarjan kiinnostavin kello. Tämä johtuu puhtaasti siitä, että sarjan kronografi on kooltaan huomattavan paksu ja siten arjessa itselleni hankala. Liian suuri koko vaivaa omalla kohdallani myös sporttikello Jaloa. 

Tuote on siis hyvä, mutta entä se brändi? Perkko ja Leijona ovat tehneet valtavasti työtä brändin uudistamiseksi. Heritage-mallistossa on valtavasti potentiaalia ja valmistaja on satsannut paljon panoksia mm. markkinointivideoihin ja -kuvitukseen Suomessa. Kaikki ei kuitenkaan ole tapahtunut aivan synkronoidusti – esimerkiksi nettisivut saatiin auki vasta puoli vuotta julkistamisen jälkeen. Tästä johtuen kuluttajien ja harrastajien on ollut paikoin haastavaa seurata Leijonan tarinaa. 

Joissakin tilanteissa markkinointi on myös tuntunut jopa turhan pitkälle vedetyltä. Markkinoinnissa lukuisat viittaukset värien, kellonaikojen ja vuosien merkitykseen yhdistettynä runsaisiin tarinoihin voivat kääntyä myös brändiä vastaan. Ikään kuin somelierin kertoessa kahdeksannen viinin yksityiskohtaisista nyansseista pitkän lounaan päätteeksi – kun juttua on liikaa, niin se voi tuntua liialta. Kelloharrastajan näkökulmasta on lopulta keskeisintä, että tuote tarjoaa katetta brändiin liittyville lupauksille. Tässä suhteessa Leijona osuu maaliinsa ja klassikkobrändin tarinaa saa edelleen seurata ylpeydellä ja mielenkiinnolla. 

Leijonan nettisivut: https://leijonawatches.com/

Teksti ja kuvat: Joonas Kokko

Joonas Kokko

Kelloharrastajien ylläpitäjä & perustaja

Joonas on intohimoinen Kelloharrastaja ja kellokriitikko. 15:n vuoden ja yli 400:n kellon kokemuksella hän kirjoittaa ja ylläpitää myös kelloharrastajien verkkosivustoa. Kellojen tutkimisen ohella hän on myös intohimoinen kellovalokuvaaja.

Katsaus: Baume & Mercier Clifton Baumatic – Peto lampaan vaatteissa

Viime keväänä Helsingin Watch Show -tapahtumassa pääsin tutustumaan uuteen Baume & Mercier Cliftoniin. Kello tai valmistaja eivät varsinaisesti herättäneet entuudestaan erityisiä fiiliksiä, mutta ensitutustumisesta jäi kytemään tunne, että tällainen on vielä saatava.  Baume & Mercier on Suomessa hieman tuntemattomaksi jäänyt valmistaja, jonka juuret ulottuvat jopa vuoteen 1830 asti. Nykyisellään B&M valmistaa kunnollisia laatukelloja 2000-5000 euron hintaluokkaan ja se kuuluu samaan kovatasoiseen Richemont -perheeseen, kuten esimerkiksi IWC, Panerai, Cartier, Montblanc, JLC tai Vacheron Constantin. B&M:n näkyvyys on ollut Suomessa maltillista ja todennäköisesti juuri siksi Pohjois-Amerikassa ja Keski-Euroopassa suosittu valmistaja on jäänyt kotipohjolassa vähemmälle huomiolle. Toisaalta merkillä ei ole myöskään ollut yhtä ikonista mallia (kuten Omega Speedmaster tai JLC Reverso), joka olisi kiinnittänyt laajan yleisön huomion. 

Käsittelyssä oleva Clifton Baumatic on malliston lippulaiva ja se kohahdutti kellomaailmaa melkoisesti ilmestyessään talvella 2018. Clifton Baumatic tarjoaa nimittäin sekä paperilla, että käytännössä rahaansa vastaan paljon enemmän kelloa, kuin on yleensä on totuttu. Olisiko sillä mahdollisuuksia B&M:n ikoniksi? 

Baume & Mercier Clifton Baumatic Chronometre

Erityinen Baumatic -koneisto

Alkajaisiksi on todettava, että tästä kellosta tekee erityisen  Baumatic -koneisto, joka on jo itsessään ominaisuuksien puolesta erittäin mielenkiintoinen. Pitkä viiden päivän käyntivara yhden jousikotelon rakenteella, anti-magneettiset ominaisuudet sekä ohkaisuus ovat ominaisuuksia, joita ei olla totuttu näkemään tämän hintaluokan kelloissa. Erikoisemmaksi tilanteen tekee se, että kello periaatteessa kilpailee esimerkiksi saman konsernin IWC Portofinoa vastaan, josta löytyy edelleen perinteisempi ETA/Sellita -pohjainen koneisto; vaikka IWC:n kellojen hinnat ovat jonkin verran korkeampia Clifton Baumaticiin nähden. 

Baumatic lienee manufacture- ja in-house-markkinointihehkutuksestaan huolimatta peruja Richemontin “ETA:lta”, ValFleurielta. ValFleuriel on Richemontin omistama koneistovalmistaja, joka kehittää ja tuottaa koneistoja konsernin brändien tarpeisiin. Vaikka kyseessä onkin B&M:n käyttöön tehty koneisto, voinee sitä versioituna odottaa tulevaisuudessa myös kalliimpien brändien kelloihin, kuten vaikka edellä mainittuun Portofinoon. Jos asiaa tarkastelee lähemmin, niin Baumatic sekä IWC:n pilotti-kelloissa esiintyvä 32110-sarjan koneisto vaikuttavat ulkoisessa tarkastelussa hyvinkin saman tyyppisiltä jo nyt. Vaikka eri valmistajat ovat julkaisseet viime vuosina ahkerasti uusia koneistoja, on kyseessä silti seikka, joka nostaa pitkälti ETA/Sellita -pohjaisiin ratkaisun muuten luottavan Baume & Mercierin kiinnostavuutta täysin uudelle tasolle. 

Baumaticin viimeistely on hienostunut hiottuine ja koristeltuine siltoineen. Ylpeyden aihetta ei ole erityisesti kätketty, sillä sitä voi ihastella lasisen takakannen läpi. Koneisto on toisaalta ollut tuotannossa vain vähän aikaa, joten sen todellinen suorituskyky nähdään vasta joidenkin vuosien päästä. Nyt neljän kuukauden mittaisella testijaksolla kello on pitänyt aikaansa arkikäytössä ihailtavasti, sillä ennen talviaikaan siirtymistä kello oli ehtinyt edistää kolmen kuukauden aikana vain 3 sekuntia. 

Vasemmalla Baumatic -koneisto, oikealla IWC 32110 -koneisto . Kuvat: www.baume-et-mercier.com & www.iwc.com.

Clifton kellona

Baume & Mercier Clifton Baumatic on mittasuhteiltaan erinomainen lähes kaikkiin ranteisiin (halkaisija 40mm, korkeus 10,2mm). Kello ottaa hyvin vetoa ja tuntuu käytettäessä jämäkältä. Valkoinen taulu jäljittelee posliinia, mikä on itseasiassa klassisuudessaan ja samalla harvinaisuudessaan melko virkistävää. Taulussa ei ole mitään liikaa ja indeksit ovat sopivassa tasapainoissa osoittimiin nähden. Crosshair eli ristikkokuvio tuo mieleen Bauhaus -muotoilun ja samalla  tauluun pientä urheilullisuutta, minkä ansiosta kelloa ei voi pitää pelkkänä pukukellona vaikka sen perusilme melko perinteinen onkin. Itsellä kello on ollut käytössä työympäristössä pikkutakin kanssa, mutta välillä se jää myös vapaalla ranteeseen villapaidan kaverina. Taulussa ei ole minkäänlaista lume/itsevalaisevaa kohtaa, mutta kiillotetuista osoittimista ja indekseistä saa selvää myös hämärässä yllättävän hyvin. Taulun ja osoittimien viimeistely vetää vertoja sisarvalmistajien tuotteille. Esimerkiksi JLC Master Control tai jo mainitun IWC Portofinon rinnalla Cliftonin on hankala arvioida olevan merkittävästi edullisempi. IWC-fanina on melkein jopa todettava, että asia saattaa olla hieman kirvelevästi jopa päinvastoin.

Cliftonin lasi on aavistuksen kupera ja kuoren kylki keskeltä harjattu. Toteutus on tyylikäs ja toimii taulun kanssa yhteen erinomaisesti. Nahkainen ranneke on laadultaan hyvin tasokas ja jämäkkä vaatien useamman viikon käyttöä näyttääkseen parhaat puolensa. Sisäpuolella on merkintä “Made in France” ja tässä tapauksessa toteutusta katsoessa sen voi arvailla olevan mahdollisesti peräisin ABP Parisin tehtaalta. Rannekkeessa ei ole siis säästelty. Erityisenä huomiona alkuperäisessä rannekkeessa on pikalukitus, jonka ansiosta ranneketta voi tarvittaessa vaihtaa nopeasti. Tämä on hyvä lisä niille, jotka haluavat vaihdella erivärisiä rannekkeita tilanteen mukaan. Toisaalta pikalukituksen kanssa on syytä olla varovainen, sillä niillä on usein tapana rikkoutua helposti. 

Baumatic -koneisto lasisen takakannen läpi kuvattuna. Vasemmassa laidassa nähtävissä rannekkeen pikalukitus.

Kritiikki

Baume & Mercier Clfiton Baumatic on erinomainen kello, josta on todella vaikea keksiä erityistä moitittavaa. Kello on tehty viimeisen päälle ja omassa hintaluokassa se tarjoaa todella rajusti vastinetta rahalle. Mahdollisesti ainoa oikeasti relevantti mieleen tuleva parannus kokonaisvaikultemaan olisi ollut “5 days” -tekstin pois jättäminen taulusta. Pelkkä “Chronometer” olisi tekstinä riittänyt. Pienenä lisänä Cliftoninin osoittimiin olisi voinut kiillottaa hieman särmikkäämmät reunat, jolloin osoittimet olisivat erottuneet taulusta vielä selkeämmin –  joskin osoittimet ovat nykyiselläänkin toimivat ja istuvat kokonaisuuteen hyvin. Ehkä kellon mukana olisi myös voinut tulla perinteisen rannekkeen soljen sijaan ranneketta säästävä perhoslukko. Näin pienten huomioiden mieleen tuleminen kertoo yksinkertaisesti siitä, että kello on toteutettu muuten erinomaisen hyvin.  

Kokonaisuutta pohtiessa kyseessä on epätavallisen vahva suoritus, joka tarjoaa paljon vastinetta rahalle. Samassa hintaluokassa on vaikea keksiä yhtä hyvää vaihtoehtoa saman tyylisuunnan maltillisen kokoisille, kohtuuhintaiselle, inhouse-koneiston omaavalle kellolle.   Baume & Mercier kelloja myyvät suomessa Salkari ja Mikon Kulta.


Kenelle?

Säännöllisesti pikkutakkiin ja kauluspaitaan pukeutuvalle ja laatua arvostavalle miehelle, jota hieman tuntemattomampi brändi ei häiritse.

Vaihtoehdot:

IWC Portofino, JLC Master Control, Omega DeVille Hourvision

Tekniset tiedot:

Kuori & koko: 40mm, 10,2mm, 72 grammaa, teräs, vesisuojaus 50m, kaareva lasi jossa päällä heijastuksenesto-pinnoite.

Koneisto: Baumatic BM12-1975A, 120h käyntivara, antimagneettinen, COSC-sertifioitu.

Ranneke: Musta alligaattori, perinteinen solki.

Suositushinta: 3200 Eur.

Linkit:

https://www.baume-et-mercier.com/en/collections/clifton-baumatic-men/watch-clifton-baumatic-10436-date.html

Joonas Kokko

Kelloharrastajien ylläpitäjä & perustaja

Joonas on intohimoinen Kelloharrastaja ja kellokriitikko. 15:n vuoden ja yli 400:n kellon kokemuksella hän kirjoittaa ja ylläpitää myös kelloharrastajien verkkosivustoa. Kellojen tutkimisen ohella hän on myös intohimoinen kellovalokuvaaja.

Fiilistely: Rolex Submariner 116610LN – kahdeksas kerta toden sanoo, vai sanooko?

Kellomaailmasta löytyy joitakin klassikoita – kelloja, joiden tunnistaminen ja tietäminen kuuluu melkeinpä yleissivistykseen. Eittämättä kaikkein tunnetuin, tiedetyin ja mahdollisesti halutuin kellomalli on vuosikausia ollut teräksinen Rolex Submariner, jonka tarunhohtoiselle kultti-imagolle vetää vertoja yksittäisenä tuotteena lähinnä Porsche 911, jos edes sekään. Kyseessä on maailman tunnistetuin ja halutuin luksustavara, jonka omistajat useimmiten pyrkivät vakuuttamaan muut siitä, että kyseessä on lähinnä arkikäyttöön soveltuva ajanmittaustyökalu joka sattumoisin toimii lähes kaikkeen. Moni kutsuu Submarineria työkalukelloksi, vaikka todellisuudessa arkisuus on tästä kellosta kaukana. Kello on ulkoasultaan arvokas ja jopa hieman juhlava – joskaan ei kuitenkaan pröystäilevä.

Kuvissa oleva Subi on käytössäni olleista järjestyksessään nro 8. Keraamikehäisten 116610LN -mallien rinnalla ranteessa on käynyt myös puolen kymmentä vanhempaa Subia. Tämä johtuu siitä, että subi on hyvin liukas kauppatavara, joka vaihtuu nopeasti toisiin kelloihin tai käteiseen missä päin maailmaa tahansa. Subi onkin sijoituksena tai arvonsäilyttäjänä  kellomaailman kiintotähti ja sen ov-hinta on kasvanut jenkkitaaloissa mitattuna vuoden 2010 julkaisupäivän 7250 dollarista noin 9000:n dollariin. Kello on niin haluttu, että sen hankkiakseen on varauduttava mahdollisesti useamman vuoden jonottamiseen. Vuodesta 1953 tuotannossa olleen mallin uskotaan päivittyvän lähivuosina, mikä aikanaan nostanee ov-hintoja 5-10%, ainakin mikäli vanhat merkit pitävät paikkaansa. Vanhemmat, erityisesti yli 40-vuotta vanhat Submarinerit alkavat olla puolestaan keräilytavaraa, joiden hinnat liikkuvat jopa keskivertosuomalaisen vuosipalkan tietämissä. Submariner on arvotavaramaailamassa tällä tavoin luokiteltavissa sijoituskohteeksi.

Rolex Submariner 116610LN edestä

Mikä sitten on Submarinerin salaisuus? Kellosta on kirjoitettu, keskusteltu sekä koostettu arvioita ja katsauksia niin paljon, että yhdestä kellomallista saisi kaiken aineiston kokoamalla aikaan oman internetin. Mikäli haluat lukea Subia ylistäviä arvioita, olen koonnut jutun loppuun pari linkkiä aiheeseen liittyen. Oma näkemykseni asiaan on, että kyseessä on todennäköisesti lähes täydellisin kello henkilölle, joka ostaa vain yhden kellon, käyttää sitä kaikissa mahdollisissa tilanteissa, pitää brändistä ja sen tunnettavuudesta sekä haluaa kellon toimivan perusvarmasti vuodesta toiseen. Kello on täsmälleen oikean kokoinen keskimääräiseen 175mm ympärysmitan omaavaan ranteeseen ja siinä on sekä näyttävyyttä, että painoa siten, että kelloa on helppo ihailla ja sen olemassa olon muistaa vaivattomasti. Submariner nähtiin myös ensimmäisissä James Bond –elokuvissa, mikä osaltaan lisää monen kiinnostusta entisestään. Osalle subi-faneista Rolex Submariner on nimenomaisesti se ”aito Bond-kello”, vaikka Jamesin ranteessa on nähty vuosien saatossa useita erilaisia kelloja myös muilta valmistajilta. Tosin ylpeyteen on sikäli aihetta, että alkuperäisissä kirjoissa Bondin kello oli nimetysti Rolex – tosin mallia ei kirjoissa tarkennettu erikseen.

Edistyneemmille kelloharrastajalle Subi on kuitenkin vaikea tapaus, ja erityisesti siksi, että se ei ole miltään osa-alueella erityisen ihmeellinen. Sen sisällä ei ole erityisen kehittynyttä tekniikkaa ja vaikka sen taulu on hieno ja hyvä, niin mitenkään erityiseksi sitä ei voi kutsua. Submarinerin ranneke on mukava, mutta rehellisyyden nimissä yhtä mukavia rannekkeita löytyy myös edullisimmilta valmistajilta. Kellon miellyttävin osa on itseasiassa sen kierrättävä kehä, joka on paitsi keraamisen pintansa ja platinamerkintöjensä puolesta kaunis, niin myös tuntumaltaan erittäin tarkka ja jämäkkä. Submarinerin rannetuntuma on sinänsä tyydyttävällä tasolla, mutta sen takapohja on muotoiltu harmittavasti siten, että rannetta vasten pyöristyvä profiili ei istu kaikkiin ranteisiin erityisen hyvin. Esimerkiksi saman valmistajan GMT-Master 2 tai Yacht-Master istuvat tässä mielessä huomattavasti paremmin. Kellovalintana Submarineria ei voi kehua myöskään kovin persoonalliseksi; Submariner on nimittäin niin yleinen, että esimerkiksi Helsingin suosituimmilla terasseilla voi kesäaikaan bongata helposti useamman Subin. Kelloa kutsutaankin harrastajien keskuudessa irvailevasti hissikelloksi, laitteeksi joka tulee vastaan ”jokaisessa hississä”. Termissä on mukana myös häivähdys kunnioitusta – edes paantunein kellokriitikko ei voi pitää Submarineria millään tavoin huonona kellona.

Viimeisin versio Submarinerista on paksuhko (13mm) ja lugien eli rannekkekorvakkeiden järeän muotoilun myötä se tuntuu suuremmalta kellolta, kuin 40mm halkaisijan omaava kello keskimäärin. Isoranteisia tämä tosin tuskin haittaa millään tavalla. Kuoren muotoilu ja viimeistely ovat kuitenkin tasolla, jota voisi odottaa noin 5000 euroa maksavasta kellosta – mikä toisaalta on se taso, jolta Subin pystyi joskus monta vuotta sitten alennuksella hankkimaankin. Nykyhintaan nähden kellon viimeistelyä on hankala perustella, mutta toisaalta kyse on ilmiöstä – ei pelkästä tuotteesta. Kun Submariner aikanaan päivittyy, on mielenkiintoista nähdä päivyttyykö malli muilta osin samalla. Ero edellisten 16610 ja nykyisen 116610 mallien välillä oli valtava, nähtäväksi jää keksiikö Rolex jotakin merkittäviä uudistua ikoniinsa myös tulevaisuudessa.

Entä miksi Subi on silti Subi? Mikä saa hankkimaan kellon uudestaan ja uudestaan, jopa verrattaen kovalla hinnalla? Itselleni Rolex Submariner on eräänlainen referenssikello. Kuten muutkin Rolexit, se ei ole oikeastaan millään tapaa erinomainen, mutta kaikki on kuitenkin tehty niin hyvin, että kokonaisuudesta on vaikea olla pitämättä. Oikeastaan kaikkia sukelluskelloja tulee verrattua juuri subiin eikä rehellisyyden nimissä Submarineria sarjassaan voittaneita kelloja ole montaa. Blancpain Bathyscaphe on käytännössä ainoa vähääkään laajemmassa sarjassa tuotettu kello, jota voi pitää Submarineria parempana laitteena, saman valmistajan Fifty Fathomsia unohtamatta. Tosin on muistettava, että alun alkaen Blancpainit ovat olleet Subiin nähden huomattavasti kalliimpia kelloja. Omegan vuonna 2018 julkaisema päivitetty Seamaster 300 on puolestaan lähellä ja teknisesti ominaisuuksiensa puolesta jopa selvästi edellä, mutta 42mm kuori ja ranneke jättävät kokonaisuuden Submarinerin taakse. Unohtaa ei tietenkään sovi myöskään Rolexin vain vähän aikaa valmistamaa Sea Dweller 4000:ta, joka valitettavasti lakkautettiin ilmeisesti liian samankaltaisena Subin kanssa. On oikeastaan melko häkellyttävää, että samassa kategoriassa ei ole erityisen montaa haastajaa, joita voisi laittaa Subin kanssa tasavertaiseen vertailuun. Se kertoo paljon siitä, miten muut kellovalmistajat näkevät Submarinerin ja markkinan sukelluskellojen osalta.

Entä mitä mieltä olisin 116610 Submarinerista, kahdeksan yksilön kokemuksella? Täytyy tunnustaa, etten vieläkään tiedä tarkasti. Maailman täydellisin epätäydellinen kello?  Submarinerissa on omat puutteensa, mutta toisaalta kokonaisuus on muutoin niin hyvä, että ehkä se on juuri oikeanlainen sellaisenaan. Vaikuttaa vahvasti siltä, että Rolex on onnistunut luomaan oman kategorian: on subi ja sitten on muut sukelluskellot. Yksi asia on kuitenkin selvä – jokaisen enemmän harrastukseen vihkiytyvän olisi hyvä kokea Subi ainakin kerran. Kahdeksan kertaa sen sijaan saattaa olla liioittelua. Toivottavasti tämä kahdeksas on omalla kohdallani myös viimeinen.

Samassa kategoriasa olevia vaihtoehtoja: Blancpain Fifty Fathoms, Blancpain Bathyscaphe, Breitling Super Ocean, Omega Seamaster 300, Cartier Calibre de Cartier Diver, Panarei Submersible, Rolex Sea Dweller, Rolex Yacht-Master.

Hodinkee, Understanding The Rolex Submariner:
https://www.hodinkee.com/articles/rolex-submariner-reference-points

A Blog to Watch, Rolex Submariner Review:
https://www.ablogtowatch.com/rolex-submariner-114060-116610-watch-review/

Joonas Kokko

Kelloharrastajien ylläpitäjä & perustaja

Joonas on intohimoinen Kelloharrastaja ja kellokriitikko. 15:n vuoden ja yli 400:n kellon kokemuksella hän kirjoittaa ja ylläpitää myös kelloharrastajien verkkosivustoa. Kellojen tutkimisen ohella hän on myös intohimoinen kellovalokuvaaja.

Katsastettavana Rohje Adventurister

Katsastettavana Rohje Adventurister

Uusi suomalainen mikrobrändi haastaa vaativammat harrastajat

Rohje on 2018 toimintansa aloittanut suomalainen mikrobrändi, jonka esikoinen – Adventurister julkaistiin talvella 2019.  Uusi tulokas lähestyi KH-ylläpitoa rohkeasti ja haastoi vaativat kelloharrastajat tutkimaan tuotettaan tarkemmin. Testi-tiimi pääsikin pohtimaan, mitä reilu kahdensadan euron seikkalijan kello voi pitkän linjan harrastajalle tarjota. 

Perusasiat haltuun

Todetaan se nyt heti alkuunsa. Kelloharrastajan näkökulmasta Adventurister ei ole vaihtoehto tuhansien eurojen edes osin käsityönä tehtäville kelloille. Kyseessä on edullinen kvartsi-kello, joka kurottaa pitkälti kohti asiakaskuntaa, joka tyypillisesti hankkii esimerkiksi Daniel Wellington tai vaatemerkki-brändätyn kellon. Rohje on kuitenkin vienyt perinteisen muotikello-konseptin rohkeasti muutaman askeleen kohti harrastajamaisuutta liittäen tuotteeseen suomalaisia käsityöelementtejä- ja materiaaleja. Lisäksi Adventuristerilla on mielenkiintoinen modernin seikkailijan identiteetti, joka erottaa sen myös toiminnalisuuksien osalta kilpailijoistaan.

Adventuristerin mukana toimitetaan työkalu rannekkeen vaihtoa ja toisen aikavyöhykkeen säätämistä varten.

Kooltaan optimaalinen


40mm halkaisijan Adventurister  kätkee sisäänsä tavallisten kellotoimintojen ja päivämäärän lisäksi myös kaksoisaik-toiminnon, sekä 24h indikaattorin. Ominaisuudet tekevät kellosta mukavan matkakumppanin – etenkin mikäli matkustaa usein useamman tunnin aikaeron päässä kotimaan ajasta. Kellon koneisto on japanilainen Miyota ja runko 316l terästä. Adventuristerista on saatavilla sekä vaalea- että tummatauluinen versio. Käytön kannalta on mukavaa, että kello on verrattaen ohut – vain 8,2 mm. Tavanomaisiin automaattikelloihin tottuneelle se tuntuu siten huomaamattomalta ranteessa. Kello toimitetaan metallisisen mesh-rannekkeen kanssa, mutta muutaman kympin lisähintaan siihen saa myös Suomessa käsin tehdyn poronnahkaisen rannekkeen. 

Rohje Adventurister istuu ranteeseen erittäin hyvin ja on maltillisen koonsa vuoksi mukava käyttää.

Kokonaisuus yllättää positiivisesti

Kokonaisuutena kello on toimiva. Maltillinen ja fiksu koko, selkeä taulu ja omaleimaisuus ovat ehdottomasti Adventuristerin parhaita puolia. Ulkonäkö on myös kokonaisuutena miellyttävä ja mikäli vaihtoehtona pohtisi esim. DW tai vaatemuotimerkin brändäämia kelloja, niin on todettava, että Rohje yllättää esikoisellaan positiivisesti. On kuitenkin muistettava, että kellon parinsadan euron hintalappu näkyy harrastajan silmään. Taulussa, etenkin sen indekseissä eli merkinnöissä on heman rosoinen viimeistely, ja sekuntiviisari ei osu aivan millin osissa merkilleen. Itse kello on kuitenkin muuten päällisin puolin vaativaankin makuun tyydyttävä. Jos kelloa ei ole tarkoitus tuijottaa aivan lähietäisyydeltä, jää viimestelemättömyys huomaamatta – aivan kuten muissakin saman hintakategorian kelloissa. Jatkossa parannettavaa jää etenkin rannekkeiden osalta. Mesh-ranneke on melko halvan tuntuinen ja selvästi tasoltaan heikompi, kuin kello muuten. Edullisissa kelloissa ranneke on usein se mistä tingitään kustannuksissa – osa kilpailijoista käyttäkin suosiolla edullista nato-ranneketta.

Poronnahkaranneke oli puolestaan huomattavasti mielekkäämpi kokemus. Sen suhteenkin on kehitettävää, sillä rannekkeen viimeistely on kokonaisuudessaan vähän huolimaton. Remmi on valitettavasti koko matkaltaan tasalevyinen – pari milliä kapeneva malli olisi ranteessa huomattavasti miellyttävämpi. Lisäksi rannekkeen lukko on geneerinen – toivon mukaan jatkossa näemme myös Rohje-brändätyn soljen, joka toisi vielä ripauksen lisää laadukkuuden fiilistä. Tästä huolimatta on hienoa, että kelloon on mahdollista saada suomalaisesta raaka-aineesta suomalaisen valmistama rannekevaihtoehto. 

Takapuoli eli caseback on tyylikkäästi viimeistelty. Rannekkeen viimeistely in puolestaan raffi, mikä antaa oman säväyksensä.

Mitä kelloharrastaja saa Rohjeesta?

Vaikka kello ei luonnollisesti vastaakaan monen tuhannen euron automaattikelloa, niin silti siitä jää hyvä maku. Rohje on omaan makuun enemmänkin asuste kuin harrastuslaite, mutta siitä huolimatta siinä on kiinnostavia piirteitä. Paantunut harrastaja saa tästä kellosta mukavaa vaihtelua sekä hyvän matkakumppanin. Omaleimaisuuden ja ominaisuuksiensa vuoksi se on hyvä reissukello, jonka voi ottaa mukaan myös tilanteisiin, jonne arvokelloa ei välttämättä välittäisi viedä. Suomalaisen perimän vuoksi se on myös hyvä lahjakello henkilölle, jota kellohullutus ei ole vielä vienyt täysin mennessään.

Lisätietoja Rohje Adventuristerista: www.rohje.fi