Kellosanasto

Tälle sivulle on koottu kelloihin liittyvää teknistä sanastoa. Sanaston on alunperin laatinut tietokirjailija Joona Vuorenpää, joka tunnetaan 2011 julkistetusta Kellomies-kirjasta. Sanasto on ollut alunperin nähtävillä Vuorenpään pitämällä Kellomies -verkkosivustolla, joka lopetti toimintansa tammikuussa 2020.


Kellonkoneisto

Amplitudi

Mekaanisen rannekellonkoneiston liipottimen heilahduskulma lepoasennosta ääriasentoon ilmaistaan amplitudeina ja se on normaalisti noin 300 astetta.

Automaattikoneisto

Käden liikkeestä pyörivällä vetopainolla itsensä vetävä mekaaninen rannekellonkoneisto.

Breguet-spiraali

Vanhemmissa kelloissa käytetty alun perin Breguetin kehittämä spiraalijousimalli. Jousen iskuherkkyyden ja valmistuksen vaativuuden takia Breguet-spiraali on nykyaikaisissa rannekelloissa harvinainen.

Co-axial

George Danielsin kehittämä mekaaninen koneistotyyppi, jonka käyntilaitteen kaksi käyntiratasta on yhden akselin varassa.

Complication

Rannekellon lisätoiminnot ovat niin kutsuttuja komplikaatioita. Lisätoiminnot ovat kellon perusaikanäytön lisäksi koneistoon valmistettuja lisäominaisuuksia kuten päivyri, ikuinen kalenteri, kronografi ja niin edelleen. Useita lisätoimintoja sisältäviä koneistoja kutsutaan nimellä Grande Complication.

Ébauche

Ébauche on mekaanisen rannekellon puolivalmis koneistoaihio. Sitä voi kutsua myös pohjakoneistoksi. Keskimäärin 60 osasta koostuva ébauche vaatii vielä paljon työtä, lisäosia, säätämistä ja näyttölaitteen toimiakseen kellonkuoressa halutulla tavalla. Valmiissa mekaanisessa koneistossa on keskimäärin 130 osaa.

Geneven raidat

Geneven raidat (Côtes de Genève, Genève Stripes) ovat joihinkin mekaanisiin kellonkoneistoihin hiottuja koristejuovia. Kuviointityyli tulee alun perin 1800-luvun amerikkalaisilta kellonvalmistajilta. Saksalaiskelloissa vastaavasta kuvioinnista käytetään saksalaiskaupunki Glashütten mukaan nimitystä Glashütten raidat.

Geneven sinetti

Kellonkoneistoon kaiverrettava Geneven sinetti (Geneva Seal) on myönnetty vuodesta 1886 kelloille, joiden mekaanisten koneistojen viimeistely täyttää 12 tiukkaa kriteeriä. Muun muassa koneiston suunnittelun ja tuotannon pitää tapahtua Geneven kantonissa. Cartier sai käsivetoiselle 9452MC-tourbillonilleen ensimmäisen sinettinsä vuonna 2008 siirrettyään koneistojen suunnittelua ja tuotantoa Geneveen. Patek Philippe lakkasi vuonna 2009 käyttämästä Geneven sinettiä, koska merkin mielestä sinetti on kokenut inflaation. Patek Philippe noudattaa Geneven sinettiä tiukempaa laatukriteeristöä ja merkitsee nykyisin kellonkoneistonsa omalla Patek Philippe -sinetillä. PP-sinetti on vakuutus koko kellon laadusta, ei pelkästään koneiston.

Jousikotelo

Mekaanisen rannekellon vetojousi on sijoitettu jousikoteloon. Suuri jousi ja jousikotelo ja joskus jopa useampi sarjaan kytketty jousikotelo samassa koneistossa tarjoavat kellolle pitkän käyntivaran. Ylimääräistä jousivoimaa voidaan tarvita myös monimutkaisiin kellon lisätoimintoihin.

Joutsenkaula, Swan-neck

Kellonkoneiston käynnin säätämiseksi monissa hienoissa sveitsiläisissä ja saksalaisissa koneistoissa on joutsenkaulan muotoinen rukkaosoittimen jousi (swan-neck fine adjustment). Glashütte Original on kehittänyt myös kaksoiskaulamallin. Mühle Glashütte on puolestaan varioinut teemaa muotoilemalla tikankaulaa muistuttavan rukkaosoittimen jousen.

Kaliiperi

Kaliiperi on kellosanastossa synonyymi koneiston mallille ja tyypille, jolla koneiston voi yksilöidä. Kaliiperi on koneiston tyyppi, kaliiperinumero on mallinumero koneistolle. Esimerkiksi Heuerin kaliiperi 11 on kuuluisa 1960-luvulla Heuer-Leonidaksen, Breitlingin ja Hamilton-Bürenin yhteistyönä kehittämä automaattikronografin kaliiperi. Neljän vuoden kehitystyön tulosta kukin merkki hyödynsi omalla nimi- ja kaliiperimerkinnällään sarjatuotannon alettua 1969. Aikoinaan kaliiperinumero liittyi myös koneiston kokoon (ks. Mekaaninen rannekellonkoneisto).

Kellonkivet – jewells, rubies

Kellonkoneistoissa käytetään kitkan pienentämiseksi ja käyntitarkkuuden parantamiseksi ”jalokiviä” laakereina. Kivet valmistetaan synteettisesti kuten monissa kelloissa kellonlasina käytettävä safiirilasi. Nykyisin kellonkoneistoissa käytetään tyypillisesti synteettisiä rubiineja. Sananmukaisesti rannekellon kellotaulussa monesti lukee esimerkiksi 25 jewels tai 17 rubies.

Taskukellon kulta-aikana kivet olivat aitoja jalokiviä. Mekaanisten koneistojen lisäksi myös mekaniikkaa sisältävissä analogisissa kvartsikelloissa ja niin sanotuissa hybridikelloissa on kiviä. Edullisemman pään rannekelloissa kiviä voi olla seitsemästä viiteentoista. Perusmallisissa laatukoneistoissa on yleensä vähintään 17 kiveä. Mielekäs enimmäismäärä esimerkiksi mekaanisessa automaattikoneistossa on noin 25 kiveä, koska sen ylittävän osan merkitys on lähinnä esteettinen. Mekaanisen kellonkoneiston laatu ja kivien määrä ei kulje yksioikoisessa suhteessa. Tärkeintä on kivien sijoittelu välttämättömiin kohtiin koneistossa.

Kronometri

Rannekelloissa kronometrillä tarkoitetaan kelloa, joka käy määriteltyjen kriteerien mukaan erittäin tarkasti ja luotettavasti eri asennoissa ja lämpötiloissa. Ainoa virallinen kronometrien luokittelija on tällä hetkellä sveitsiläinen COSC-testauslaitos.

Kvartsi

Elektronisessa kvartsikellossa käytetään synteettisesti valmistettua kvartsikristallia, joka värähtelee mikropiirin annosteleman paristosta saatavan sähköenergian vaikutuksesta. Synteettinen kvartsikristalli toimii hionnan jälkeen luonnonkvartsikristalleja tasaisemmin.

Käsivetoinen koneisto – manuaali koneisto

Vetonupista sormin kiertämällä virittyvä mekaaninen kellon vetojousikoneisto.

Käyntivara

Käyntivara (power reserve) on aika, jonka mekaaninen rannekello käy, kun sen vetojousi on täyteen vedetty nupista kiertämällä tai ranteen liikkeellä. Tavallisesti mekaaninen rannekello käy yhdellä vedolla 40–50 tuntia. Kvartsikello käy niin kauan kuin paristossa on virtaa.

Luurankokello

Luurankokellossa mekaaninen koneisto näkyy kokonaan tai osittain kellon läpi. Luurankokellot ovat taiteellisesti muotoiltuja. Luurankomainen rakenne syntyy, kun kelloseppä muotoilee ja pienentää kellon koneistonosia niin pieneksi kuin suinkin. Menetelmä keventää samalla koneistoa, mutta ei tarjoa mitään kellon tarkkuutta ja kestävyyttä lisääviä ominaisuuksia, ehkä jopa päinvastoin.

Mekaaninen herätystoiminto

Joissakin mekaanisissa rannekelloissa on herätystoiminto. Muun muassa Vulcain on kehittänyt herätystoiminnon sekä käsivetoiseen että automaattivetoiseen koneistoon.
Pysäytettävä sekunti

Lähes kaikissa nykyaikaisissa mekaanisissa rannekellonkoneistoissa käyvän kellon sekuntiosoittimen voi pysäyttää sekunnilleen tarkan ajan asettamiseksi (hacking seconds). Ominaisuutta ei ole esimerkiksi edullisimmissa japanilaisissa Miyota/Citizenin ja Seikon mekaanisissa koneistoissa eikä kalliissa Zenith El Primero –kronografikoneistossa.

Repeeteri

Mekaanisessa rannekellossa minuuttirepeeteri ilmoittaa käyttäjän halutessa kuluneen kellonajan mekaanisesti tuotetuilla äänillä. Erikorkuiset äänet ilmoittavat esimerkiksi tunnin, neljännestunnin ja minuutin. Kolmiääniseen toistoon pystyvää repeeteriä kutsutaan myös carilloniksi. Repeeteri on perinteisen kellosepäntyön taidonnäyte.

Sinistetyt ruuvit

Koneiston ruuvien sinistys on perinteinen sveitsiläinen ja glashüttelainen (Saksa) menetelmä, jossa koneiston kiillotetut teräsruuvit kuumennetaan 290 celsiusasteeseen. Teräs muuttuu optimaalisessa lämpötilassa kauniin syvän siniseksi. Vain muutama valmistaja sinistää nykyisin ruuvit kuumentamalla. Kemiallisesti saadaan lähes yhtä kaunis ja tasainen väri. Muun muassa Breguet, Parmigiani ja Ulysse Nardin käyttävät sinistettyjä ruuveja myös kellotaulun design-yksityiskohtina.

Sonnerie ja Grand Sonnerie

Sonnerie on repeeterikellon muunnelma, joka automaattisesti ilmoittaa tasatunnit tai vartit erikorkuisina ääninä. Kaikkein monimutkaisimman sonnerien valmisti Gerald Genta vuonna 1994. Kellossa oli yli 800 osaa ja se maksoi uutena noin 700 000 euroa. Yli 600 osaa sisältävä Seikon kallein tuotantomalli Credor Spring Drive Sonnerie on maksanut noin 100 000 euroa.

Tourbillon

Abraham-Louis Breguet patentoi tourbillonin vuonna 1801. Siinä pyörivän kehikon avulla kompensoidaan vertikaalisia asentovirheitä eli maan painovoiman aiheuttamia häiriöitä. Sen sijaan, että kellon koneistonosat olisi sijoitettu perinteisesti erilleen kellonpohjaa vasten, tourbillonissa liipotin ja käyntilaite ovat yhdessä hienorakenteisessa liikkuvassa kehikossa. Kehikko pyörähtää ympäri yleensä kerran minuutissa. Tämä jatkuva liike pyrkii eliminoimaan maan vetovoiman vaikutuksen, joten kellon käynti on periaatteessa tavanomaista tarkempaa.

Vetopaino

Myös ”roottoriksi” suomalaisittain kutsuttava rannekäden liikkeestä akselinsa ympäri pyörähtävä vetopaino virittää pyöriessään automaattikoneistoa. Monissa automaattirannekelloissa läpinäkyvän takakannen koneistonäkymää hallitsee valmistajan tunnuksin viimeistelty vetopaino. Oris on jopa patentoinut vetopainonsa punaisen värin.


Valmistusmateriaaleja

Yleisimpiä kellonkuorimateriaaleja ovat ruostumaton teräs, metalliseokset, pinnoitettava messinki, jalometallit ja muovi. Vasta 1980-luvun Swatch-rannekellon myötä muovista tuli yleinen halpojen rannekellojen materiaali. Ensimmäisen muovikuorisen rannekellon esitteli Tissot (IDEA 2001, 1971)

Seuraavassa joitakin kellon rakenteissa käytettäviä harvinaisempia materiaaleja:

Alakriitti

Alakriitti on kellonvalmistuksessa käytetty erittäin harvinainen kobolttipohjainen metalliseos.

Helmiäinen, MOP

Helmiäinen (MOP = Mother of Pearl) on orgaaninen komposiittimateriaali ja alun perin aitoa simpukankuorta. Helmiäistä käytetään joidenkin kellotaulujen valmistuksessa. Tissot oli ensimmäinen kellonvalmistaja, joka valmisti kvartsirannekellon kokonaan helmiäisestä (Tissot Pearl 1987).

Hiilikuitu

Hiilikuitua käytetään joidenkin nykyaikaisten rannekellojen kuorien, kellotaulujen ja koneistonosien materiaalina. Hiilikuitu on komposiittimateriaalia, joka muodostuu äärimmäisen ohuista hiilikuitulangoista, joita hartsi pitää koossa. Hiilikuitu on kevyttä, kovaa ja joustavaa materiaalia.

Iridium

Iridium on platinaa muistuttava valkoinen jalometalli, joka hauraudestaan huolimatta kestää metalleista parhaiten korroosiota. Iridiumia käytetään joissakin huippukellojen koneistonosissa.

Keraami

Rannekellon keraamiset osat valmistetaan alumiinista ja zirkoniumoksidista kuumentamalla. Keraaminen pinta on käytännössä naarmuuntumaton. Tämän ”high tech” -materiaalin esitteli kelloissa ensimmäisenä sveitsiläinen Rado Ceramica-rannekelloissaan vuonna 1986. Keraamista ainetta, keraamia,  käytetään eri väreihin valmistettuna yleisimmin kellonkehässä ja -kuoressa. Äärimmäisenä esimerkkinä keramiikan käytöstä on noin 350 000 euron hintainen 724 mustalla keramiikkapalasella päällystetty valkokultainen Chanel J12 Intense Black -rannekello Audemars Piguetin koneistolla.

Kivi

Tissot julkisti ensimmäisen graniittikivikuorisen rannekellon kvartsikoneistolla (Tissot Rock 1985). Zenith Finlandia -kvartsikellojen kellotauluissa käytettiin 1980-luvulla suomalaista Ylämaan spektroliittia.

Niobium

Niobium on erittäin harvinainen ja sitkeä erikoismetalli, jota muun muassa Zenith käyttää uusien koneistonosiensa metalliseoksissa.

Palladium

Erittäin harvinainen arvometalli, joka säihkyy valkoisena. Sitä käytetään joissakin H. Moser & Cie.:n, Chopardin ja Vacheron Constantinin rannekellomalleissa.

Pinnoitteet

Edullisesta materiaalista valmistettuja kelloja voidaan pinnoittaa. Esimerkiksi teräskellon voi päällystää kullalla; messinkikellon kullalla, titaanilla tai kromauksella. Pinnoitteen paksuus vaihtelee 5–40 mikroniin. Yksi mikroni on 1/1000 millimetriä. Vanha peukalosääntö kuuluu, että yhden mikronin pinnoite vastaa yhden vuoden kulutusta. 20 mikronin kultauksen pitäisi kestää kohtuullisen näköisenä jopa 20 vuotta.

Aiemmin kellonkuorissa käytettiin niin sanottuja galvaanisia pinnoitteita. Muun muassa kultainen väri tehtiin kuoreen usein galvanoimalla (electroplating). Tätä paksumpi kultaus saatiin pintaan kovalla kuumuudella ja paineella (gold-filling).

Kestävämpi pinta saadaan nykyisin PVD- tai IPG-tekniikoilla (Physical Vapor Deposition ja Ion Plating Gold). Niillä esimerkiksi musta väri tai kulta pakotetaan kuorimetalliin kiinni kovassa kuumuudessa ionipommitustekniikalla. Etuina on pinnan kestävyyden ja kovuuden lisäksi se, että kellonkuoren runkomateriaali on messinkiä kestävämpää terästä.

DLC (Diamond-Like Carbon) on timantinkovaa hiilikuitua, jolla voi pinnoittaa teräs- ja titaanikelloja. Prosessi tapahtuu pommittamalla käsiteltävää pintaa vakuumissa timantti-ioneilla. Saavutettava kovuus on 4 000–5 000 HV:ta (Vickersiä). Kallista ja hankalaa prosessia käyttävät rannakelloissaan muun muassa sveitsiläiset Ball, Panerai ja Perrelet.

Pii

Pii on tummanharmaa/sinertävä puolimetalli. Jotkut kellonvalmistajat kokeilevat parhaissa malleissaan synteettistä piitä koneistonosien raaka-aineena, muun muassa käyntilaitteissa. Voitelua kaipaamaton pii on kovaa, mutta terästä hauraampaa.

Pronssi

Merihenkinen laivanpotkureissakin käytetty metalliraaka-aine, jota italialainen Anonimo ja nyttemmin myös Panerai käyttävät sukeltajankellojensa kuorissa.

Puu

Tissot julkisti ensimmäisen puukuorisen rannekellon kvartsikoneistolla (Tissot Wood 1988). Saksalainen Brior valmistaa osittain puukuorisia rannekelloja mekaanisella koneistolla.

Tantaali

Harvinainen tantaali (tantalum) on poikkeuksellisen kova ja ruostumaton metalli. Muun muassa Hublotilla ja Montblancilla on tantaalista valmistetut mallit.

Titaani

Muun muassa nykyaikaisissa sukellusveneissä ja F1-autoissa käytettävä titaani on 40 prosenttia kevyempää kuin teräs. Titaani on kestävää eikä se ruostu lainkaan. Titaani ei myöskään magnetisoidu. Titaanikellon pintaan ei tule helposti naarmuja. Titaanikello tuntuu ihoa vasten lämpimältä ja pehmeältä. Väriltään titaanikello on mattaharmaa. Useilla valmistajilla on titaanikuorisia kelloja mallistossaan.

Volframi

Volframi on myös tungsten-nimellä tunnettu metalliseos, josta on valmistettu muun muassa automaattikoneiston tarvitsemia vetopainoja (Maurice Lacroix).

Kellonkuori

Heliumventtiili

Monien sukeltajankellojen kuoresta löytyvä automaattinen tai kierrettävällä nupilla avattava venttiili. Käytännössä sellaiselle on tarvetta oleskeltaessa pitkiä aikoja sukelluskellossa tai -veneessä. Niissä heliumilla kyllästetty sisäilma siirtyy ajan kanssa kellon sisälle. Ilman heliumventtiiliä kellonlasi voi rikkoutua kellon sisälle päässeiden heliumatomien pyrkiessä purkautumaan ulos kellosta, kun painetta tasataan sukellusveneen pintaan nousussa merenpinnan painetta vastaavaksi. Venttiilin kautta helium poistuu kellosta hallitusti.

Kellonkehä, bezel

Kellonkehä (bezel) ympäröi kellonlasia joko kellonkuoren kiinteänä osana tai pyöritettävänä minuuttikehänä esimerkiksi sukeltajankelloissa. Minuuttikehä on useimmiten värjätty ja eri materiaalia kuin kellonkuori. Kuluvana osana sen voi myös vaihdattaa kellosepällä. Amerikkalaiselta Ocean7:ltä ja saksalaiselta Stowalta löytyy sukeltajanmalleja, joiden kellonkehä on itse vaihdettavissa vaikkapa toisen väriseksi.

Magneettisuojaus

Mekaaninen rannekello on altis magneettisille kentille, joita esiintyy eri vahvuisina arkiympäristössä. Magneettikentät vaikuttavat metallista valmistetun mekaanisen kellonkoneiston tarkkuuteen haitallisesti. Magneettikentät ovat erityisen vahingollisia myös analogisille kvartsirannekelloille.

Vahvoja magneettikenttiä esiintyy muun muassa rautateillä, voimalaitoksissa, teollisuudessa ja yleistyvissä keittiöiden induktioliesissä. Monissa rannekellomalleissa ongelmaa on pienennetty käyttämällä antimagneettisia tai magneettisuuden suhteen neutraaleja materiaaleja kellon kuoressa ja/tai koneistossa.

Kuoreltaan parhaimmin magneettisuojatuissa kelloissa on yleensä 80 000 a/M (ampeeria metrillä) suojaus. Saksalaisen DIN 8309 -normin mukaan magneettisuojatun kellon pitää ehkäistä 4 800 a/M magneettikenttä (noin 60 gaussia) ja kellon aikavirhe saa olla tuolloin korkeintaan 30 sekuntia vuorokaudessa.

Magneettisuojattuja rannekellomalleja on useilla valmistajilla, kuuluisimpina IWC Ingenieur, Omega Railmaster, Patek Philippe Antimagnetic ja Rolex Milgauss. Myö Sinnin useat mallit ovat vahvasti suojattuja. IWC toi vuonna 1989 markkinoille peräti 500 000 a/M suojauksella varustetun Ingenieurin, mutta kalliina ja vaativana toteutuksena sitä valmistettiin vain neljä vuotta. Tissot toi markkinoille ensimmäisen magneettisuojatun rannekellon jo vuonna 1930.

Käytännössä rannekellojen magneettisuojausasiaan ei juuri arjessa törmää. Ominaisuus on tärkeä lähinnä sellaisille erikoisammateissa toimiville, joille kellon tarkkuus kaikissa oloissa on jopa elintärkeää.

Tankki

Cartier Tank -mallista ensimmäisen maailmansodan jälkeen suosioon tullut ”tankkimainen” kellonmuoto, joka tuli brittiläisestä panssarivaunusta.

Tonneau

Tynnyrin siluettia muistuttava kellonkuoren muoto, joka on keskeltä pulleampi ja korvakkeiden kohdalla kapeampi.


Vesisuojaus

Useiden rannekellojen takakannesta löytyy teksti ”water resistant”. Vesisuojatussa kellossa on kellonlasin ympärillä, vetonupin sisällä ja avattavan takakannen saumoissa kumi- tai muovitiivisteet. Tiivisteet suojaavat kellonkoneistoa kosteudelta, pölyltä ja vedeltä. Vesisuojaus, kellon monimutkaisuus ja hinta eivät aina kulje käsi kädessä. Esimerkiksi Audemars Piguetin kallis minuuttirepeeteri (kaliiperi 2873) on suojattu pölyltä, mutta ei vedeltä.

Kellon vesisuojaus ilmoitetaan usein ilmakehän paineena (ATM). Vesisuojauksen miniminä voi pitää monien peruskellojen 3 ATM:ää. Yleisimmin käytetään vastaavia syvyysmetrilukemia. Periaatteessa 3 ATM:n lukema tarkoittaa, että kello on vesisuojattu 30 metrin syvyyteen asti. Veden alla kello altistuu käytännössä syvyyslukemaa suuremmalle paineelle, koska kelloa ei pidetä paikallaan. Liikuttaessa paine kasvaa voimakkaasti.

Vesisuojattu rannekello ei ole ikuisesti vesitiivis. Uinnissa tai sukelluksessa säännöllisesti käytettävän kellon tiiviys eli varsinkin tiivisteiden kunto kannattaa tarkistuttaa vuosittain kellosepällä. Ilmoitetulla vesisuojauksella ei ole merkitystä, jos kellossa on hauraat tiivisteet tai lasissa halkeama. Merivedessä käytetty kello on aina käytön jälkeen huuhdeltava makeassa vedessä.

Jotkin kellot on valmistettu sietämään äärimmäisiä syvyyksiä. Kvartsikoneistolla varustettu ja erikoisöljyllä täytetty Bell & Ross Hydromax pitää hallussaan painekammiossa testattua ennätystä 11 100 metriä (1 110 ATM). Vertailuksi merten syvin kohta Mariaanien hauta on 10 911 metriä syvä. Saksalainen Kienzle kertoo Hyperbar Extreme -mallinsa sietävän 1 200 ATM:ää. Kellon testitietoja ei ole saatavilla.

Suojaustasoista (1 ATM = 10 metriä):

3 ATM = peruskellon vesisuojaus; kestää lähinnä yksittäisiä roiskeita
5 ATM = roisketiivis, ei siedä upotusta veteen
10 ATM = uinti mahdollista
20– ATM = sopii pintasukellukseen; mitä suurempi lukema on, sitä vaativampaan sukellukseen

Vetonuppi

Kellon vetonupista voi yleisimmin asettaa kellonajan, päiväyksen ja vetää kellon. Normaalisti vetonuppi sijaitsee kello kolmen kohdalla. Käsivetoisten koneistojen lisäksi useimmat automaattikoneistot voi vaihtoehtoisesti vetää käyntiin vetonupista. Vesisuojatuimmissa rannekelloissa vetonupin voi lukita kierrelukituksella. Analogisessa kvartsikellossa nupilla voi yleensä asettaa pelkästään ajan (joissakin malleissa vetonupilla käytetään kaikkia kellon toimintoja). Kellonkuoressa voi olla myös erillisiä painikkeita lisätoiminnoille, ks. esim. kronografi sivulla XXX.

Cabochon

Vetonupin koristeena voi olla pyöröhiottu jalokivi, cabochon. Sellainen voi olla myös kellotaulun koristeena.

Vetoakseli

Vetonuppi sijaitsee vetoakselin päässä, joka muodostaa yhteyden koneistoon ajan asettamiseksi ja kellon vetämiseksi.

Kellonlasi

Nykyisissä rannekelloissa käytetään yleensä safiiri- tai mineraalilasia. Safiirilasi valmistetaan synteettisesti, joten siinä ei ole luonnonsafiirin värisävyjä. Safiirilasi ei käytännössä naarmuunnu, mutta se voi rikkoutua kovasta iskusta. Mineraalilasi valetaan sulasta lasimassasta. Safiirilasia herkemmin naarmuuntuvan mineraalilasin etuna on, ettei se murene rikkoutuessaan.
Akryylilasi on synteettinen muovilasi, joka oli yleinen muutaman vuosikymmenen takaisissa rannekelloissa. Akryylilasin erottaa helpoimmin siitä, että se on usein hieman kupera. Akryylilasiin tulee helposti naarmuja, mutta se sietää koviakin iskuja rikkoutumatta. Sitä kutsutaan myös pleksilasiksi. Hesaliitti on Omegan nimeämä akryylilasityyppi, jota käytettiin Kuumatkoilla mukana olleessa Omega Speedmaster -mallissa.

Safiirikristallilasin heijastuksia voi vähentää ja kellotaulun luettavuutta parantaa höyryttämällä erityisellä prosessilla lasin pintaan ohuenohut kalvo (AR = anti reflect). Paras tapa estää heijastuksia on päällystää kalvolla kellonlasin kumpikin puoli. Tällaisen kellon taulu näyttää siltä kuin kellossa ei olisi lasia lainkaan. Mustan kellotaulun sävy muuttuu samalla sinertäväksi. Usein heijastuskalvo on vain lasin alapinnassa, koska ulkopinnan kalvo naarmuuntuu ja kuluu käytössä. Kuluneen pinnoitteen voi tosin poistattaa vaikka kellosepällä. Jotkut kellomiehet ovat itse poistaneet laikkuiseksi muuttuneen kalvopinnan hinkkaamalla sen pois safiirilasille harmittomalla Polywatch-tyyppisellä tahnalla.

Naarmuuntumattomuus ja iskunkestävyys ovat hieman ristiriitaisia ominaisuuksia, koska mitä kovempi ja naarmuuntumattomampi lasi on, sitä vähemmän se kestää iskuja. Lasin kovuutta mitataan MOH-asteikolla 1–10 seuraavasti:
Akryylilasin kovuus on 3. Se naarmuuntuu helposti, mutta kestää joustavana materiaalina hyvin iskuja.

Mineraalilasin kovuus on 5–6. Lasi on kohtuullisen naarmuuntumaton ja iskunkestävä.

Safiirikristallilasin kovuus on 8–9. Se on käytönnöllisesti katsoen naarmuuntumaton. Vain timantilla ja joillakin erikoiskovilla kivimateriaaleilla voi safiirilasia naarmuttaa.
Timantin kovuus on 10.


Kellotaulu ja näyttö

Analoginen näyttö

Kellon analoginen näyttö tarkoittaa, että aika näkyy osoittimien avulla. Analoginen näyttö voi mekaanisen rannekellon lisäksi yhtä hyvin olla elektronisessa kvartsikellossakin. Analogisen ja digitaalisen näytön kvartsirannekellossa yhdisti kaupallisena menestyksenä ensimmäisenä Citizen Digi-Ana- ja Ana-Digi-malleissaan 70–80-luvuilla.

Breguet-osoittimet

Vanhojen Breguet-taskukellojen osoittimien tyyliin muotoillut kellon osoittimet, joita käytetään klassisissa luksusrannekelloissa. Breguet-osoittimen tunnistaa rengaskoristeesta.

Digitaalinen näyttö

Kellon digitaalinen näyttö tarkoittaa, että aika näkyy vaihtuvien numeroiden avulla. Toteutustapa voi yhtä lailla olla elektroninen kuin mekaaninenkin. Mekaaninen on kuitenkin harvinaisempi toteutustapa. Digitaalikello ei siis välttämättä tarkoita elektronista rannekelloa, vaikka puhekielessä virheellisesti usein näin tapahtuu. Elektronisessa digitaalikellossa näyttö on toteutettu nykyisin useimmiten nestekidenäytöllä (LCD), kellotyypin alkuaikoina led-diodeilla 1970-luvulla. Mekaanisessa digitaalikellossa näyttö on toteutettu täsmällisesti pyörähtävin numerokiekoin, esimerkiksi A. Lange & Söhnen rannekellossa Lange Zeitwerk.

GMT

GMT (Greenwich Mean Time) on aikavyöhyke, joka on käytännössä sama kuin maapallon koordinoitu yhteisaika UTC (Universal Coordinated Time). 1970-luvulla GMT:n syrjäyttämiseksi käyttöön otettu UTC on maapallon keskiaika ja se pysyy atomikellojen avulla tarkasti ajassa. Rannekellojen yhteydessä edelleen yleisimmin käytettävä GMT-merkintä tarkoittaa, että kello voi näyttää kahden aikavyöhykkeen aikaa.

Guilloché

Guilloché on ranskalaisen Guillotin kehittämä viimeistelymenetelmä, jota käytetään kalliimpien kellotaulujen koristelussa. Aitoa guilloché-kelloa valmistettaessa käytetään kaiverruskonetta, jolla kuvio kaiverretaan kellotauluun. Koneiden ja kaivertajien harvinaisuuden takia menetelmä on kallis. Siksi useimmat kellonvalmistajat käyttävät guilloché-kaiverruksen sijasta painokuvia. Klassisten huippukellonvalmistajien lisäksi muotitalo Ralph Laurenin hiljattain perustama kellonvalmistaja Ralph Lauren Watch & Jewelry Co. käyttää aitoa guilloché-tekniikkaa.

Hymyilevä kello

Kellon sanotaan hymyilevän, kun osoittimet ovat kymmentä vaille kaksi tai kymmentä yli kymmenen. Visuaalisesti mainoskuvassa hymyilevä kello viestii positiivisuudesta. Useissa kellomalleissa myös merkki ja mallimerkinnät sekä päivyri näkyvät paremmin, kun osoittimet hymyilevät.

Ikuinen kalenteri

Kellotaulussa näkyvä ikuinen kalenteri (perpetual calendar) ottaa huomioon kuukausien pituudet ja karkausvuodet. Karkauspäivä lisätään jokaiseen neljällä jaolliseen vuosilukuun. Poikkeustapauksissa vuosi on jaollinen 100:lla mutta ei 400:llä. Siksi muun muassa vuodet 2100, 2200, 2300 ja 2500 eivät ole karkausvuosia vaikka ovatkin neljällä jaollisia. Kehittyneimpien mekaanisten rannekellojen ikuiseen kalenteriin ei tarvitse kajota ennen helmikuuta 2100. Vain muutama rannekellomalli pystyy ottamaan myös vuoden 2100 korjauksen huomioon.

Indeksit

Analogisella näytöllä varustetun kellotaulun tuntimerkinnät ovat indeksejä.

Kronografi

Kronografirannekello mahdollistaa vaikkapa suoritusajan mittaamisen urheilukilpailussa erillisillä sekunti- ja minuuttinäytöillä. Lisätoimintovaihtoehtoja on erityyppisissä kronografeissa runsaasti tarjolla.

Käyntivaranäyttö

Käyntivaranäyttö ilmaisee mekaanisen rannekellon vetojouseen varastoituneen jäljellä olevan energian.

Pieni sekuntinäyttö

Analogisen rannekellon sekuntinäyttö, jonka osoitinakseli ei ole kellotaulun keskellä.

Retrograde

Kellotaulun toimintonäyttö, ”vanhanaikainen asteikko”, jossa osoitin on kaaren muotoisella asteikolla. Esimerkiksi kellon kalenteritoiminnot ja käyntivaranäyton voi toteuttaa retrograde-näytöllä. Sveitsiläinen kelloseppämestari Paul Gerber toteutti yhtenä ensimmäisistä myös rannekellon sekuntiosoittimen retrograde-näytöllä. Paul Gerber Retro twinin sekuntiosoitin liukuu kaarevalla asteikolla minuutin ajan ja hyppää takaisin alkuasentoon 60 sekuntin täytyttyä.

Tritium

Tritium on lievästi radioaktiivinen väriaine, jota käytetään erityisesti sukeltajankelloissa kellotaulun numeroinnin ja osoittimien itsevalaisuun. Tritiumin määrä on vaarattoman vähäinen. Kellot, joissa käytetään tritiumia, on merkittävä T-tunnuksella. Tunnus sijaitsee kello kuuden lähellä kellotaulussa.

Vuosikalenteri

Rannekellon kalenteritoiminto, joka ottaa automaattisesti huomioon eripituiset kuukaudet. Kellonkoneiston moduuli voi näyttää kuukauden ja päivämäärän, usein myös viikonpäivän ja kuunvaiheen (esimerkiksi Patek Philippe Annual Calendar -malli). Vuosikalenteri ei osaa huomioida karkausvuosikorjausta joka neljännen vuoden helmikuussa (+1 päivä), joten kalenteri pitää asettaa silloin käsin. Niin sanottu ikuinen kalenteri selviää karkausvuosikorjauksistakin.


Rannekkeet

Rannekellon rannekkeet ovat yleisimmin teräs-, nahka- tai kumirannekkeita.

Teräsranneke

Teräsrannekkeita valmistetaan isommista metallipalasista tai tiheämmistä metallirenkaista punottuna (mesh- ja milanese-teräsranneketyypit). Rannekkeita valmistetaan myös erikoismetalli- ja jalometallipinnoittein sekä kokonaan jalometallista. Käytetyt raaka-aineet ovat titaani, hiilikuitu, eriväriset kullat (valko, puna, kelta) sekä platina.

Nahkaranneke

Nahkaranneke on vanhimpia ranneketyyppejä. Käytetyin nahkalaji on lehmännahka, kalliimmissa rannekelloissa suositaan aitoja krokotiilin- tai alligaattorinnahkoja. Korkealaatuinen ja pehmeä niin sanottu louisianalainen alligaattori on yleistynyt krokotiilinnahan rinnalla. Eksoottisempina rannekenahkoina käytetään myös hevosen-, strutsin-, peuran-, puhvelin-, matelijan-, hain- ja jopa kanannahkaa. Lehmännahka kuvioidaan monesti muun eläinlajin kuvioin, mikä voi erehdyttää ostajaa (esim. alligator grain). Shell Cordovaniksi kutsuttu hevosennahka on yksi arvostetuimpia nahkalaatuja, koska sen toimittajat ovat harvassa ja vain pientä hevosennahan aluetta voi käyttää kellonrannekkeessa.

Kangasranneke

Kangasta käytetään niin sotilashenkisissä kuin purjehdushenkisissä rannekkeissa. Sotilaskellojen Nato-ranneke on synteettisesti valmistettua nailonia. Rannekkeita valmistetaan myös puuvillapohjaisesta kanvaasista. Selluloosamassasta ja synteettisestä keinonahasta valmistettuja rannekkeita löytyi aikoinaan halvimmissa rannekelloissa. Ne ovat käytössä nopeasti murentuvia.

Kumiranneke

Rannekellon kumiranneke on melko tuore keksintö. Kellonvalmistajat kokeilivat 1970-luvulla erilaisia luonnonkumiyhdistelmiä ja alun vaikeutena oli saada ranneke riittävän kestäväksi. Ensimmäisenä kehistyössä onnistui sveitsiläinen luksusmerkki Hublot. Se toi markkinoille laadukkaan kumirannekkeen vuoden 1980 Classique-rannekellossaan. Kultaiseen kellonkuoreen oli kiinnitetty vaniljalle tuoksuva musta kumiranneke. Hublotilla oli alkuvuosina kumirannekkeissa lähes monopoli.

Myöhemmin kumirannekkeet on valmistettu enimmäkseen synteettisesti ilman luonnonkumia. Kumirannekkeita löytyy lähes kaikilta valmistajilta Swatchista Patek Philippeen. Myös silikonikumia käytetään. Kumirannekkeen etuna on metalliranneketta vastaava kestävyys puolta halvempaan hintaan. Kumiranneke tuntuu ranteessa miellyttävältä eikä se kärsi liasta, vedestä ja hiestä kuten nahkaranneke. Nykyisissä kalliissa 80-lukua henkivissä jopa kymmenien tuhansien eurojen luksuskelloissa kumiranneke yhdistyy vaikkapa jalokivikoristeiseen punakultakuoreen.

Muoviranneke

Muoviranneke yleistyi halpojen kvartsikellojen – lähinnä Swatchin – myötä 1980-luvulla. Muovirannekkeilla ei ole roolia kalliimmissa rannekelloissa.

Linkkulukko

Rannekkeen linkkulukko kiinnitetään kahden tai useamman rannetta mukailevan metallikappaleen avulla ja se on lukittavissa. Hyvin suunniteltu ja toteutettu linkkulukko on perinteistä solkilukkoa helpompi käyttää. Kello ei myöskään yhtä helposti putoa lattialle sitä ranteeseen laitettaessa tai ranteesta poistettaessa. Rannekellon linkkulukon keksi todennäköisesti Cartier. Linkkulukko on yleistynyt myös nahka- ja kumirannekkeissa. Sitä myydään tarvikkeena solkilukon vaihtoehdoksi.

Perhoslukko

Perhoslukko on linkkulukon kaltainen mekanismi, mutta lukko jää suljettuna rannekkeen peittämäksi.

Korulukko

Joissakin kalliissa korukellorannekkeissa löytyvä saranoitu koukku, joka lukitsee arvokkaan rannekkeen.

Solkilukko

Rannekkeen solkilukko muistuttaa vyönsolkea. Solkilukko on yleisin nahka- ja kumirannekkeiden vakiolukko.