Fiilistely: Rolex Submariner 116610LN – kahdeksas kerta toden sanoo, vai sanooko?

Kellomaailmasta löytyy joitakin klassikoita – kelloja, joiden tunnistaminen ja tietäminen kuuluu melkeinpä yleissivistykseen. Eittämättä kaikkein tunnetuin, tiedetyin ja mahdollisesti halutuin kellomalli on vuosikausia ollut teräksinen Rolex Submariner, jonka tarunhohtoiselle kultti-imagolle vetää vertoja yksittäisenä tuotteena lähinnä Porsche 911, jos edes sekään. Kyseessä on maailman tunnistetuin ja halutuin luksustavara, jonka omistajat useimmiten pyrkivät vakuuttamaan muut siitä, että kyseessä on lähinnä arkikäyttöön soveltuva ajanmittaustyökalu joka sattumoisin toimii lähes kaikkeen. Moni kutsuu Submarineria työkalukelloksi, vaikka todellisuudessa arkisuus on tästä kellosta kaukana. Kello on ulkoasultaan arvokas ja jopa hieman juhlava – joskaan ei kuitenkaan pröystäilevä.

Kuvissa oleva Subi on käytössäni olleista järjestyksessään nro 8. Keraamikehäisten 116610LN -mallien rinnalla ranteessa on käynyt myös puolen kymmentä vanhempaa Subia. Tämä johtuu siitä, että subi on hyvin liukas kauppatavara, joka vaihtuu nopeasti toisiin kelloihin tai käteiseen missä päin maailmaa tahansa. Subi onkin sijoituksena tai arvonsäilyttäjänä  kellomaailman kiintotähti ja sen ov-hinta on kasvanut jenkkitaaloissa mitattuna vuoden 2010 julkaisupäivän 7250 dollarista noin 9000:n dollariin. Kello on niin haluttu, että sen hankkiakseen on varauduttava mahdollisesti useamman vuoden jonottamiseen. Vuodesta 1953 tuotannossa olleen mallin uskotaan päivittyvän lähivuosina, mikä aikanaan nostanee ov-hintoja 5-10%, ainakin mikäli vanhat merkit pitävät paikkaansa. Vanhemmat, erityisesti yli 40-vuotta vanhat Submarinerit alkavat olla puolestaan keräilytavaraa, joiden hinnat liikkuvat jopa keskivertosuomalaisen vuosipalkan tietämissä. Submariner on arvotavaramaailamassa tällä tavoin luokiteltavissa sijoituskohteeksi.

Rolex Submariner 116610LN edestä

Mikä sitten on Submarinerin salaisuus? Kellosta on kirjoitettu, keskusteltu sekä koostettu arvioita ja katsauksia niin paljon, että yhdestä kellomallista saisi kaiken aineiston kokoamalla aikaan oman internetin. Mikäli haluat lukea Subia ylistäviä arvioita, olen koonnut jutun loppuun pari linkkiä aiheeseen liittyen. Oma näkemykseni asiaan on, että kyseessä on todennäköisesti lähes täydellisin kello henkilölle, joka ostaa vain yhden kellon, käyttää sitä kaikissa mahdollisissa tilanteissa, pitää brändistä ja sen tunnettavuudesta sekä haluaa kellon toimivan perusvarmasti vuodesta toiseen. Kello on täsmälleen oikean kokoinen keskimääräiseen 175mm ympärysmitan omaavaan ranteeseen ja siinä on sekä näyttävyyttä, että painoa siten, että kelloa on helppo ihailla ja sen olemassa olon muistaa vaivattomasti. Submariner nähtiin myös ensimmäisissä James Bond –elokuvissa, mikä osaltaan lisää monen kiinnostusta entisestään. Osalle subi-faneista Rolex Submariner on nimenomaisesti se ”aito Bond-kello”, vaikka Jamesin ranteessa on nähty vuosien saatossa useita erilaisia kelloja myös muilta valmistajilta. Tosin ylpeyteen on sikäli aihetta, että alkuperäisissä kirjoissa Bondin kello oli nimetysti Rolex – tosin mallia ei kirjoissa tarkennettu erikseen.

Edistyneemmille kelloharrastajalle Subi on kuitenkin vaikea tapaus, ja erityisesti siksi, että se ei ole miltään osa-alueella erityisen ihmeellinen. Sen sisällä ei ole erityisen kehittynyttä tekniikkaa ja vaikka sen taulu on hieno ja hyvä, niin mitenkään erityiseksi sitä ei voi kutsua. Submarinerin ranneke on mukava, mutta rehellisyyden nimissä yhtä mukavia rannekkeita löytyy myös edullisimmilta valmistajilta. Kellon miellyttävin osa on itseasiassa sen kierrättävä kehä, joka on paitsi keraamisen pintansa ja platinamerkintöjensä puolesta kaunis, niin myös tuntumaltaan erittäin tarkka ja jämäkkä. Submarinerin rannetuntuma on sinänsä tyydyttävällä tasolla, mutta sen takapohja on muotoiltu harmittavasti siten, että rannetta vasten pyöristyvä profiili ei istu kaikkiin ranteisiin erityisen hyvin. Esimerkiksi saman valmistajan GMT-Master 2 tai Yacht-Master istuvat tässä mielessä huomattavasti paremmin. Kellovalintana Submarineria ei voi kehua myöskään kovin persoonalliseksi; Submariner on nimittäin niin yleinen, että esimerkiksi Helsingin suosituimmilla terasseilla voi kesäaikaan bongata helposti useamman Subin. Kelloa kutsutaankin harrastajien keskuudessa irvailevasti hissikelloksi, laitteeksi joka tulee vastaan ”jokaisessa hississä”. Termissä on mukana myös häivähdys kunnioitusta – edes paantunein kellokriitikko ei voi pitää Submarineria millään tavoin huonona kellona.

Viimeisin versio Submarinerista on paksuhko (13mm) ja lugien eli rannekkekorvakkeiden järeän muotoilun myötä se tuntuu suuremmalta kellolta, kuin 40mm halkaisijan omaava kello keskimäärin. Isoranteisia tämä tosin tuskin haittaa millään tavalla. Kuoren muotoilu ja viimeistely ovat kuitenkin tasolla, jota voisi odottaa noin 5000 euroa maksavasta kellosta – mikä toisaalta on se taso, jolta Subin pystyi joskus monta vuotta sitten alennuksella hankkimaankin. Nykyhintaan nähden kellon viimeistelyä on hankala perustella, mutta toisaalta kyse on ilmiöstä – ei pelkästä tuotteesta. Kun Submariner aikanaan päivittyy, on mielenkiintoista nähdä päivyttyykö malli muilta osin samalla. Ero edellisten 16610 ja nykyisen 116610 mallien välillä oli valtava, nähtäväksi jää keksiikö Rolex jotakin merkittäviä uudistua ikoniinsa myös tulevaisuudessa.

Entä miksi Subi on silti Subi? Mikä saa hankkimaan kellon uudestaan ja uudestaan, jopa verrattaen kovalla hinnalla? Itselleni Rolex Submariner on eräänlainen referenssikello. Kuten muutkin Rolexit, se ei ole oikeastaan millään tapaa erinomainen, mutta kaikki on kuitenkin tehty niin hyvin, että kokonaisuudesta on vaikea olla pitämättä. Oikeastaan kaikkia sukelluskelloja tulee verrattua juuri subiin eikä rehellisyyden nimissä Submarineria sarjassaan voittaneita kelloja ole montaa. Blancpain Bathyscaphe on käytännössä ainoa vähääkään laajemmassa sarjassa tuotettu kello, jota voi pitää Submarineria parempana laitteena, saman valmistajan Fifty Fathomsia unohtamatta. Tosin on muistettava, että alun alkaen Blancpainit ovat olleet Subiin nähden huomattavasti kalliimpia kelloja. Omegan vuonna 2018 julkaisema päivitetty Seamaster 300 on puolestaan lähellä ja teknisesti ominaisuuksiensa puolesta jopa selvästi edellä, mutta 42mm kuori ja ranneke jättävät kokonaisuuden Submarinerin taakse. Unohtaa ei tietenkään sovi myöskään Rolexin vain vähän aikaa valmistamaa Sea Dweller 4000:ta, joka valitettavasti lakkautettiin ilmeisesti liian samankaltaisena Subin kanssa. On oikeastaan melko häkellyttävää, että samassa kategoriassa ei ole erityisen montaa haastajaa, joita voisi laittaa Subin kanssa tasavertaiseen vertailuun. Se kertoo paljon siitä, miten muut kellovalmistajat näkevät Submarinerin ja markkinan sukelluskellojen osalta.

Entä mitä mieltä olisin 116610 Submarinerista, kahdeksan yksilön kokemuksella? Täytyy tunnustaa, etten vieläkään tiedä tarkasti. Maailman täydellisin epätäydellinen kello?  Submarinerissa on omat puutteensa, mutta toisaalta kokonaisuus on muutoin niin hyvä, että ehkä se on juuri oikeanlainen sellaisenaan. Vaikuttaa vahvasti siltä, että Rolex on onnistunut luomaan oman kategorian: on subi ja sitten on muut sukelluskellot. Yksi asia on kuitenkin selvä – jokaisen enemmän harrastukseen vihkiytyvän olisi hyvä kokea Subi ainakin kerran. Kahdeksan kertaa sen sijaan saattaa olla liioittelua. Toivottavasti tämä kahdeksas on omalla kohdallani myös viimeinen.

Samassa kategoriasa olevia vaihtoehtoja: Blancpain Fifty Fathoms, Blancpain Bathyscaphe, Breitling Super Ocean, Omega Seamaster 300, Cartier Calibre de Cartier Diver, Panarei Submersible, Rolex Sea Dweller, Rolex Yacht-Master.

Hodinkee, Understanding The Rolex Submariner:
https://www.hodinkee.com/articles/rolex-submariner-reference-points

A Blog to Watch, Rolex Submariner Review:
https://www.ablogtowatch.com/rolex-submariner-114060-116610-watch-review/

Joonas Kokko

Kelloharrastajien ylläpitäjä & perustaja

Joonas on intohimoinen Kelloharrastaja ja kellokriitikko. 15:n vuoden ja yli 400:n kellon kokemuksella hän kirjoittaa ja ylläpitää myös kelloharrastajien verkkosivustoa. Kellojen tutkimisen ohella hän on myös intohimoinen kellovalokuvaaja.

Basel 2018 – Matkaraportti: Ensimmäinen kerta

Baselin kansainvälinen kellomessu, Baselworld 2018 järjestettiin 22.3.-27.3. Pääsimme Miikan kanssa ensimmäiselle Basel-reissulle – kiitos yhteisöön kuuluvien kauppiaiden ja Stylefellown – vanhalta nimeltään Tyyliniekan. Tässä raportissa kerrotaan mitä Baselissa tapahtui, ja millainen tapahtuma se on harrastajan silmistä katsottuna.

Mikä on Baselworld ja miksi siitä kohistaan?

Keväällä järjestettävät Baselin kellomessut ovat perinteisesti kelloalan merkittävin tapahtuma yhdessä aikaisemmin järjestettävän SIHH:n (Salon International de la Haute Horologerie) kanssa. Baselworldin päätarkoituksena on esitellä valmistajien uudet kellomallit jälleenmyyjille ja maahantuojille, jotka lentävät paikalle tekemään tilauksia kaikkialta maailmasta. Messut ovat siten ensisijaisesti business-to-business tapahtuma, jossa kelloja tilataan jälleenmyyjien toimesta satojen miljoonien arvosta. Tästä johtuen Baselworld on kellovalmistajille erittäin tärkeä tapahtuma ja siihen ollaan valmiita myös panostamaan. Suurimmilla valmistajilla ”messuosastot” ovat kolmikerroksia taloja, joiden lattiapinta-ala saattaa olla jopa 700 neliömetriä. Suurimman osan tilasta vievät neuvotteluhuoneet jonne valmistajien myyntiedustajat vievät jälleenmyyjäasiakkaitaan minuuttiaikataululla. Kellotehtaiden osalta peli on rajua, vuoden tuloksenteon perusta tehdään tämän viikon aikana ja siihen ollaan valmiita lyömään kaikki paukut ja energia, mitä myllystä suinkin irtoaa.

Sarpaneva esitteli uutta upeaa inhouse-koneistoonsa pohjaavaa kelloa.
Sarpaneva esitteli uutta upeaa inhouse-koneistoonsa pohjaavaa kelloa.

Keskiössä ovat siis uutuusmallit ja jälleenmyyjät. Uutuusmalleista ovat tietenkin kiinnostuneita myös kellomediat ja bloggarit – niinpä pressi-passi kaulassa kiitävät toimittajat ja bloggarit ovat tyypillinen näky Baselworldin pitkillä käytävillä. Ilman jälleenmyyjä- tai toimittaja-statusta Baselworldista on itseasiassa hankala saada kovin paljoa irti. Uutuusmalleja ei käytännössä pääse kokeilemaan, eikä pyörittelemään ranteessa, kuin pienempien valmistajien kohdalla. Baselworld ei siis ole kuluttaja-tapahtuma, mikä on hyvä ottaa huomioon mikäli kovan some-tykityksen mainingeissa on ajatellut poikkeavansa paikan päällä.

Kupla jolla ei ole tekemistä tämän maailman kanssa

Jos tapahtumaa itsessään pitäisi kuvata yhdellä sanalla, se olisi käsittämätön. Suurempien valmistajien osastot ovat valtavia ja ne kätkevät sisäänsä yksityisravintoloita ja baareja. Valmistajat järjestävät asiakkailleen ja medialle myös näytöksiä ja tiedotustilaisuuksia. Baselworldin yhteydessä järjestetään myös jalokivi- ja korumessut, joten glamouria ja kiiltoa on tarjolla uskomaton määrä. Osastojen sisällä virtaa samppanja, valmistajat pitävät asiakkaistaan hyvää huolta.

Bvlgarin osastolla on nähtävillä maailman ohuin automaatti tourbillon.
Bvlgarin osastolla on nähtävillä maailman ohuin automaatti tourbillon.

Osastojen alakerrasta löytää näyteikkunoiden takaa kunkin valmistajan kellomallit. Harmillisesti niitä ei pääse muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta kokeilemaan, joten harrastajalle jolla ei ole valmiita kontakteja valmistajiin on tapahtuma lähinnä ikkunaostosten tekemistä. Nähtävää riittää silti – jopa niin paljon, että kovimmallekin kellofanille uhkaa tulla ähky.

Tänä vuonna Baselworld oli kuulemma kutistunut. Veteraanit kertoivat valtavien messuhallien vähentyneen viidestä kolmeen ja kuhinan määrän olevan huomattavasti edellisiä vuosia maltillisempi. Ilmeisesti Eurooppa on jäämässä kellomaailmassa kakkoseksi; todellinen pöhinä on tällä hetkellä asiantuntijoiden mukaan Aasiassa ja erityisesti Hong Kongissa.  Ensikertalaiselle kuhinaa riitti kuitenkin uskomattoman paljon. Tapahtuman kutistumiseen keksittiinkin monia syitä, messupaikkojen hinnoista kilpaileviin tapahtumiin.

Paljon koettavaa – kiitos kontaktien

Olimme Miikan kanssa Baseliworldissa yhteensä kaksi ja puoli päivää. Tänä aikana saimme kokea paljon – kiitos kontaktien ja yhteistyökumppaneiden. Suomalaisia on Baselworldissa paljon ja yhteishenki kova. Pääsimmekin vierailemaan mm. Blancpainin, Bvlgarin, Casion, Corumin, Guccin, Raymond Weilin, Seikon, Tag Heuerin sekä Zenithin osastoilla, unohtamatta maan mainioita suomalaisia – Stepan Sarpanevaa ja Kari Voutilaista, jotka dominoivat väkevästi Arteliers -puolta jonne independent valmistajat sijoittuvat.

Messupäivän jälkeen eri valmistajat järjestivät omia jatkobileitään ympäri kaupunkia. Olimme onnekkaita, sillä pääsimme mukaan Oriksen kutsuvierasbileisiin.
Messupäivän jälkeen eri valmistajat järjestivät omia jatkobileitään ympäri kaupunkia. Olimme onnekkaita, sillä pääsimme mukaan Oriksen kutsuvierasbileisiin.

Nämä upeat vierailut avasivat toden totta silmiä ja saimme kokea kellomaailman kovan ammattilaispuolen. Ilman kontakteja ja tapaamisia vierailu Baselworldissa voi jäädä pintapuoliseksi, Mannisen sanoin ”kuin kävelisi Aleksilla katsomassa ikkunoita, sillä erotuksella, että täällä on ikkunoissa kaikki kiinnostavat uutuudet. Aikamoista kiusaamista.”.

Jos Baseliin aikoo poiketa, kannattaa matka suunnitella huolella. Harrastajan kannalta on parasta, mikäli pääsee mukaan pressi-passilla. Tällöin on mahdollista päästä osallisiksi henkilökohtaisiin, takahuoneissa käytäviin kelloesittelyihi, jossai uusia malleja – tai niiden toimimattomia dummy-esittelykappaleita pääsee kokeilmaan ranteeseen. Kontaktoimalla brändien suomalaisedustajia saattaa myös päästä kurkkaamaan takahuoneen puolelle. Suunnittelu on kannattavaa myös majoittumisen kannalta. Hotellit ovat Baselworldin aikana täynnä ja hinnat alkaen noin 300eur/yö. Miikan kanssa majoituimme maanmainioon Airbnb-huoneistoon 15min ratikkamatkan päähän. Järjestely oli toimiva – osa suomalaisista sahasi Basel-Zurich –väliä joka päivä.

Uutuudet sokaisevat joka puolella

Harrastajan näkökulmasta katsottuna tapahtuma on huumaava. Valmistajien osastoja kierrettäessä jokaisella on esillä toinen toistaan upeampia luomuksia. Siinä missä esimerkiksi henkilökohtainen harrastaminen keskittyy usein luonnostaankin tiettyjen valmistajien ja tietyn tyylisten kellojen ympärille, iskee Baselworld päin näköä ja kovaa. Se laittaa oikeasti miettimään mitä lisäarvoa toisen valmistajan arvokkaampi kello harrastajalle tuo. Samalla se laittaa kysymään, olisiko monesta helpommin unohdetusta brändistä haastamaan ja tuomaan sisältöä omaan tekemiseen. Toisaalta samassa yhteydessä esillä ovat myös ”super-luokan” taidonnäytteet.

Rolexin uusi GMT-Master kohahdutti ja erityisesti sen ns. TT-versio, joka yhdistää terästä ja ruusukultaa.
Rolexin uusi GMT-Master kohahdutti ja erityisesti sen ns. TT-versio, joka yhdistää terästä ja ruusukultaa.

Reissun jälkeen huomaa kyseenalaistavansa omia aikaisempia mielipiteitään ja paljon. Ehkä omaan kokoelmaani liittyy seuraavaksi kohtuuhintainen Oris, Mido, Longines tai Seiko. Kovissa spotti-valoissa upeiden osastojen katveissa kaikki kellot näyttävät mahtavilta hintaan katsomatta.

Oli mielenkiintoista havaita, että jälleenmyyjien tehtävä ei todella ole helppo. Samalta istumalta pitäisi päättää mitä kelloja otetaan myyntiin. Sisäänostohankinnat voivat olla valtavia ja menestyvien mallien valinta vaatii melko lailla pelisilmää. Ehkä KH voisi jatkossa auttaa kotimaisia kauppiaita – moni kauppias laittoikin rakentavaa viestiä ryhmään suoraan messuilta ja sai varmasti tällä tavoin varmuutta valikoimaratkaisuihin.

Independent erottuu massasta – positiivisesti

Yksi tapahtuman kiinnostavampia puolia olivat independent-valmistajat. Independent valmistajalla tarkoitan tässä tapauksessa kaikkia niitä valmistajia, jotka eivät ole jonkin luksus-konsernin (LVMH, Richemont, Keiring jne.) omistuksessa. Esimerkiksi Oris, Doxa, Sinn sekä toisaalta pienemmät indyt kuten Sarpaneva tai Konsantin Chaykin tarjosivat mallistoillaan ja malleillaan ajattelemisen aihetta. Siinä missä moni perinteinen valmistaja vaikutti tyytyneen virittelemään omaa ”klassikko”-malliaan, toivat itsenäiset toimijat tiskiin uusia ja raikkaita tuulia.

Grand Seiko vaikuttaa jatkavan voittokulkuaan. Kuva puhuu puolestaan, taulut olivat häikäiseviä.
Grand Seiko vaikuttaa jatkavan voittokulkuaan. Kuva puhuu puolestaan, taulut olivat häikäiseviä.

Perinteiset isot valmistajat kuten Rolex, Omega tai Breitling vaikuttivat keskittyvän yksinomaan klassikkomalliensa virittelyyn. Harrastajana tämä tuntui jopa hieman tylsältä sekä mielikuvituksettomalta, ja asiaa tietysti vain korosti se, että kelloja oli tapahtumassa ympärillä nkäsittämättömän paljon. Yleisesti Baselin jälkeen oli fiilis, että omaa harrastusta voisi viedä mieluusti vaihtoehtojen suuntaan. Nähtäväksi jää unohtuuko tämä ajatus kuinka nopeasti, sillä toisaalta niin Rolexin uusittu GMT-Master kuin aallot tauluun takaisin saanut Seamaster olivat erittäin mielenkiintoisia, kauniita ja… noh , katsotaan mitä tulevaisuudessa tapahtuu.

Kelloharrastajan kupla tuli todella konkreettiseksi

Jos Baselista jäi yksi asia todella mieleen, niin se on mitä enenevissä määrin kelloharrastajan kupla, jossa merkityksiä ja perusteluja mielipiteille haetaan mitä erikoisimmista asioista suhteessa siihen, kuinka rajua ja raakaa alan kauppa muutoin on. Kokemus oli yllättävä, mutta toisaalta myös tervehdyttävä. Baselin käytäviä kulkiessa kellomaailmaan voimakkaasti elävän ja hengittävän ei auta kuin muistuttaa itseään siitä, että kelloja nämä vain ovat – ja onneksi niin.

Hauskana tapahtumana mieleeni jäi, kun viimeisenä päivänämme sunnuntaina kiertelimme Miikan kanssa eri näytteilleasettajien ständejä. Kierrokselle osui moni keskihintainen valmistaja. Edettyämme Orikselta Midolle, totesin Miikalle, että pitäisikö kuitenkin keskittyä keskihintaisiin kelloihin, sillä ne tarjoavat todella paljon vastinnetta rahalla. ”Tarvitseeko kellon välttämättä olla erityisen kallis?”. Miika nyökkäsi hyväksyvästi ja totesi ”niinpä”. Jatkoimme matkaa Longineksen suuntaan kun mieleeni tuli uusi Patek Philippen pilotti. Kerroin Miikalle kuinka se voisi olla minulle ”se”. Miikan vastaus oli pysäyttävä. ”Tulisiko siitä kuitenkaan yhtään onnellisemmaksi?”. Niinpä.

Kaikesta huolimatta Basel onnistui sykähdyttämään. Tapahtuman loisto oli kerrassaan upeaa ja kellovalmistajien välinen kilpa ja panostukset kuin toisesta maailmasta.  Hauskana sattumana törmäsimme Breitlingin osaston edustalla suomalaismieheen, joka paljastui älykellojen kehittäjäksi. Saimme kunnian tutustua lähes tiiliskiven kokoiseen ensivaiheen protoon, joka saattaa löytää jossain vaiheessa tiensä isoihin kellotaloihin. Baselin upeassa valoloistossa yksi asia oli kuitenkin varma – perinteiset mekaaniset kellot eivät ole lähdössä pitkään aikaan minnekkään. Ainkaan jos se on sveitsiläisistä kiinni.

Matkan järjestämisestä suuri kiitos yhteistyöyrityksille, jotka mahdollistitte kelloharrastajille ainutlaatuisen pääsyn kellomaailman. Mukana matkassa olivat Kellodivari, Kellokonttori, Luxury Watch Helsinki, Keskisenkello, Watch Service Finland, Ranneaika, Kelloneuvos, Sepän Viisari, Suninen ja Kellotarvike sekä Stylefellow.