Baselin kansainvälinen kellomessu, Baselworld 2018 järjestettiin 22.3.-27.3. Pääsimme Miikan kanssa ensimmäiselle Basel-reissulle – kiitos yhteisöön kuuluvien kauppiaiden ja Stylefellown – vanhalta nimeltään Tyyliniekan. Tässä raportissa kerrotaan mitä Baselissa tapahtui, ja millainen tapahtuma se on harrastajan silmistä katsottuna.

Mikä on Baselworld ja miksi siitä kohistaan?

Keväällä järjestettävät Baselin kellomessut ovat perinteisesti kelloalan merkittävin tapahtuma yhdessä aikaisemmin järjestettävän SIHH:n (Salon International de la Haute Horologerie) kanssa. Baselworldin päätarkoituksena on esitellä valmistajien uudet kellomallit jälleenmyyjille ja maahantuojille, jotka lentävät paikalle tekemään tilauksia kaikkialta maailmasta. Messut ovat siten ensisijaisesti business-to-business tapahtuma, jossa kelloja tilataan jälleenmyyjien toimesta satojen miljoonien arvosta. Tästä johtuen Baselworld on kellovalmistajille erittäin tärkeä tapahtuma ja siihen ollaan valmiita myös panostamaan. Suurimmilla valmistajilla ”messuosastot” ovat kolmikerroksia taloja, joiden lattiapinta-ala saattaa olla jopa 700 neliömetriä. Suurimman osan tilasta vievät neuvotteluhuoneet jonne valmistajien myyntiedustajat vievät jälleenmyyjäasiakkaitaan minuuttiaikataululla. Kellotehtaiden osalta peli on rajua, vuoden tuloksenteon perusta tehdään tämän viikon aikana ja siihen ollaan valmiita lyömään kaikki paukut ja energia, mitä myllystä suinkin irtoaa.

Keskiössä ovat siis uutuusmallit ja jälleenmyyjät. Uutuusmalleista ovat tietenkin kiinnostuneita myös kellomediat ja bloggarit – niinpä pressi-passi kaulassa kiitävät toimittajat ja bloggarit ovat tyypillinen näky Baselworldin pitkillä käytävillä. Ilman jälleenmyyjä- tai toimittaja-statusta Baselworldista on itseasiassa hankala saada kovin paljoa irti. Uutuusmalleja ei käytännössä pääse kokeilemaan, eikä pyörittelemään ranteessa, kuin pienempien valmistajien kohdalla. Baselworld ei siis ole kuluttaja-tapahtuma, mikä on hyvä ottaa huomioon mikäli kovan some-tykityksen mainingeissa on ajatellut poikkeavansa paikan päällä.

Kupla jolla ei ole tekemistä tämän maailman kanssa

Jos tapahtumaa itsessään pitäisi kuvata yhdellä sanalla, se olisi käsittämätön. Suurempien valmistajien osastot ovat valtavia ja ne kätkevät sisäänsä yksityisravintoloita ja baareja. Valmistajat järjestävät asiakkailleen ja medialle myös näytöksiä ja tiedotustilaisuuksia. Baselworldin yhteydessä järjestetään myös jalokivi- ja korumessut, joten glamouria ja kiiltoa on tarjolla uskomaton määrä. Osastojen sisällä virtaa samppanja, valmistajat pitävät asiakkaistaan hyvää huolta.

Osastojen alakerrasta löytää näyteikkunoiden takaa kunkin valmistajan kellomallit. Harmillisesti niitä ei pääse muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta kokeilemaan, joten harrastajalle jolla ei ole valmiita kontakteja valmistajiin on tapahtuma lähinnä ikkunaostosten tekemistä. Nähtävää riittää silti – jopa niin paljon, että kovimmallekin kellofanille uhkaa tulla ähky.

Tänä vuonna Baselworld oli kuulemma kutistunut. Veteraanit kertoivat valtavien messuhallien vähentyneen viidestä kolmeen ja kuhinan määrän olevan huomattavasti edellisiä vuosia maltillisempi. Ilmeisesti Eurooppa on jäämässä kellomaailmassa kakkoseksi; todellinen pöhinä on tällä hetkellä asiantuntijoiden mukaan Aasiassa ja erityisesti Hong Kongissa.  Ensikertalaiselle kuhinaa riitti kuitenkin uskomattoman paljon. Tapahtuman kutistumiseen keksittiinkin monia syitä, messupaikkojen hinnoista kilpaileviin tapahtumiin.

Paljon koettavaa – kiitos kontaktien

Olimme Miikan kanssa Baseliworldissa yhteensä kaksi ja puoli päivää. Tänä aikana saimme kokea paljon – kiitos kontaktien ja yhteistyökumppaneiden. Suomalaisia on Baselworldissa paljon ja yhteishenki kova. Pääsimmekin vierailemaan mm. Blancpainin, Bvlgarin, Casion, Corumin, Guccin, Raymond Weilin, Seikon, Tag Heuerin sekä Zenithin osastoilla, unohtamatta maan mainioita suomalaisia – Stepan Sarpanevaa ja Kari Voutilaista, jotka dominoivat väkevästi Arteliers -puolta jonne independent valmistajat sijoittuvat.

Nämä upeat vierailut avasivat toden totta silmiä ja saimme kokea kellomaailman kovan ammattilaispuolen. Ilman kontakteja ja tapaamisia vierailu Baselworldissa voi jäädä pintapuoliseksi, Mannisen sanoin ”kuin kävelisi Aleksilla katsomassa ikkunoita, sillä erotuksella, että täällä on ikkunoissa kaikki kiinnostavat uutuudet. Aikamoista kiusaamista.”.

Jos Baseliin aikoo poiketa, kannattaa matka suunnitella huolella. Harrastajan kannalta on parasta, mikäli pääsee mukaan pressi-passilla. Tällöin on mahdollista päästä osallisiksi henkilökohtaisiin, takahuoneissa käytäviin kelloesittelyihi, jossai uusia malleja – tai niiden toimimattomia dummy-esittelykappaleita pääsee kokeilmaan ranteeseen. Kontaktoimalla brändien suomalaisedustajia saattaa myös päästä kurkkaamaan takahuoneen puolelle. Suunnittelu on kannattavaa myös majoittumisen kannalta. Hotellit ovat Baselworldin aikana täynnä ja hinnat alkaen noin 300eur/yö. Miikan kanssa majoituimme maanmainioon Airbnb-huoneistoon 15min ratikkamatkan päähän. Järjestely oli toimiva – osa suomalaisista sahasi Basel-Zurich –väliä joka päivä.

Uutuudet sokaisevat joka puolella

Harrastajan näkökulmasta katsottuna tapahtuma on huumaava. Valmistajien osastoja kierrettäessä jokaisella on esillä toinen toistaan upeampia luomuksia. Siinä missä esimerkiksi henkilökohtainen harrastaminen keskittyy usein luonnostaankin tiettyjen valmistajien ja tietyn tyylisten kellojen ympärille, iskee Baselworld päin näköä ja kovaa. Se laittaa oikeasti miettimään mitä lisäarvoa toisen valmistajan arvokkaampi kello harrastajalle tuo. Samalla se laittaa kysymään, olisiko monesta helpommin unohdetusta brändistä haastamaan ja tuomaan sisältöä omaan tekemiseen. Toisaalta samassa yhteydessä esillä ovat myös ”super-luokan” taidonnäytteet.

Reissun jälkeen huomaa kyseenalaistavansa omia aikaisempia mielipiteitään ja paljon. Ehkä omaan kokoelmaani liittyy seuraavaksi kohtuuhintainen Oris, Mido, Longines tai Seiko. Kovissa spotti-valoissa upeiden osastojen katveissa kaikki kellot näyttävät mahtavilta hintaan katsomatta.

Oli mielenkiintoista havaita, että jälleenmyyjien tehtävä ei todella ole helppo. Samalta istumalta pitäisi päättää mitä kelloja otetaan myyntiin. Sisäänostohankinnat voivat olla valtavia ja menestyvien mallien valinta vaatii melko lailla pelisilmää. Ehkä KH voisi jatkossa auttaa kotimaisia kauppiaita – moni kauppias laittoikin rakentavaa viestiä ryhmään suoraan messuilta ja sai varmasti tällä tavoin varmuutta valikoimaratkaisuihin.

Independent erottuu massasta – positiivisesti

Yksi tapahtuman kiinnostavampia puolia olivat independent-valmistajat. Independent valmistajalla tarkoitan tässä tapauksessa kaikkia niitä valmistajia, jotka eivät ole jonkin luksus-konsernin (LVMH, Richemont, Keiring jne.) omistuksessa. Esimerkiksi Oris, Doxa, Sinn sekä toisaalta pienemmät indyt kuten Sarpaneva tai Konsantin Chaykin tarjosivat mallistoillaan ja malleillaan ajattelemisen aihetta. Siinä missä moni perinteinen valmistaja vaikutti tyytyneen virittelemään omaa ”klassikko”-malliaan, toivat itsenäiset toimijat tiskiin uusia ja raikkaita tuulia.

Perinteiset isot valmistajat kuten Rolex, Omega tai Breitling vaikuttivat keskittyvän yksinomaan klassikkomalliensa virittelyyn. Harrastajana tämä tuntui jopa hieman tylsältä sekä mielikuvituksettomalta, ja asiaa tietysti vain korosti se, että kelloja oli tapahtumassa ympärillä nkäsittämättömän paljon. Yleisesti Baselin jälkeen oli fiilis, että omaa harrastusta voisi viedä mieluusti vaihtoehtojen suuntaan. Nähtäväksi jää unohtuuko tämä ajatus kuinka nopeasti, sillä toisaalta niin Rolexin uusittu GMT-Master kuin aallot tauluun takaisin saanut Seamaster olivat erittäin mielenkiintoisia, kauniita ja… noh , katsotaan mitä tulevaisuudessa tapahtuu.

Kelloharrastajan kupla tuli todella konkreettiseksi

Jos Baselista jäi yksi asia todella mieleen, niin se on mitä enenevissä määrin kelloharrastajan kupla, jossa merkityksiä ja perusteluja mielipiteille haetaan mitä erikoisimmista asioista suhteessa siihen, kuinka rajua ja raakaa alan kauppa muutoin on. Kokemus oli yllättävä, mutta toisaalta myös tervehdyttävä. Baselin käytäviä kulkiessa kellomaailmaan voimakkaasti elävän ja hengittävän ei auta kuin muistuttaa itseään siitä, että kelloja nämä vain ovat – ja onneksi niin.

Hauskana tapahtumana mieleeni jäi, kun viimeisenä päivänämme sunnuntaina kiertelimme Miikan kanssa eri näytteilleasettajien ständejä. Kierrokselle osui moni keskihintainen valmistaja. Edettyämme Orikselta Midolle, totesin Miikalle, että pitäisikö kuitenkin keskittyä keskihintaisiin kelloihin, sillä ne tarjoavat todella paljon vastinnetta rahalla. ”Tarvitseeko kellon välttämättä olla erityisen kallis?”. Miika nyökkäsi hyväksyvästi ja totesi ”niinpä”. Jatkoimme matkaa Longineksen suuntaan kun mieleeni tuli uusi Patek Philippen pilotti. Kerroin Miikalle kuinka se voisi olla minulle ”se”. Miikan vastaus oli pysäyttävä. ”Tulisiko siitä kuitenkaan yhtään onnellisemmaksi?”. Niinpä.

Kaikesta huolimatta Basel onnistui sykähdyttämään. Tapahtuman loisto oli kerrassaan upeaa ja kellovalmistajien välinen kilpa ja panostukset kuin toisesta maailmasta.  Hauskana sattumana törmäsimme Breitlingin osaston edustalla suomalaismieheen, joka paljastui älykellojen kehittäjäksi. Saimme kunnian tutustua lähes tiiliskiven kokoiseen ensivaiheen protoon, joka saattaa löytää jossain vaiheessa tiensä isoihin kellotaloihin. Baselin upeassa valoloistossa yksi asia oli kuitenkin varma – perinteiset mekaaniset kellot eivät ole lähdössä pitkään aikaan minnekkään. Ainkaan jos se on sveitsiläisistä kiinni.

Matkan järjestämisestä suuri kiitos yhteistyöyrityksille, jotka mahdollistitte kelloharrastajille ainutlaatuisen pääsyn kellomaailman. Mukana matkassa olivat Kellodivari, Kellokonttori, Luxury Watch Helsinki, Keskisenkello, Watch Service Finland, Ranneaika, Kelloneuvos, Sepän Viisari, Suninen ja Kellotarvike sekä Stylefellow.