Katsaus: Presagen teroitetut hampaat – Seiko Presage Sharp Edge SPB1691J

Seiko täydensi syksyllä vaivihkaa Presage –mallistoaan. Koronavuoden tiimellyksessä uutuus on todennäköisesti jäänyt monelta kelloharrastajalta huomaamatta. Kyseessä on kuitenkin omassa hintaluokassaan hyvin mielenkiintoinen uudistus. Noin tuhannen euron hintainen Presage Sharp Edge tarjoaa nimittäin paljon laatua ja tyyliä, sekä nostaa Presage-sarjan kokonaan uudelle tasolle.

Presage-mallisarja nostaa tasoaan

Mikäli Seiko Presaget eivät ole ennestään tuttuja, niin todetaan, että Presage on perinteisesti ollut ”laatua kohtuullisella rahalla”-mallisarja, jonka kellot ovat tyypillisesti olleet tyyliltään klassisia ja hinnoittelultaan 400-800 euron tuntumassa. Uusi Presage Sharp Edge –mallisto on kokonaan uusi Presage-sarjan täydennys. Se ei siis korvaa muita malleja, vaan täydentää sarjaa uusilla sporttisemmilla all-rounder kelloilla, jotka sopivat arkeen niin t-paidan, kuin pikkutakin kanssa. Sharp Edge on myös monessa mielessä viimeistellympi ja tasokkaampi kokonaisuus perinteisempiin Presage-malleihin nähden – mikä tietysti näkyy myös hintalapussa, sillä hinta on kohonnut aavistuksen tuhannen euron arvokkaammalle puolelle.

Terävät kulmat säväyttävät – todellinen ”Pikku GS”

Uusissa malleissa on paljon nopeasti silmään pistäviä elementtejä, kuten persoonallisesti kuvioitu taulu. Käsitellään taulua kuitenkin vähän myöhemmin, sillä huomio kannattaa kiinnittää ensin siihen mikä on mallisarjan nimenkin puolesta ilmeistä, eli kellon kuoreen. Uudessa Presagessa on hintaan nähden poikkeuksellisen upea ja kiinnostava kuori, joka tuo mieleen Seikon lippulaiva-sarjan, Grand Seikon hienosti viimeistellyt kuoret. Särmäreunainen ja kooltaan monen ranteeseen todella hyvin istuva kuori (39,3mm x 47,2mm x 11,1 mm) on harjattu ja kiilloitettu upeasti. Sama linja jatkuu myös rannekkeessa, joka on pari millimetriä solkea kohti kapeneva sekä hintaan nähden hätkähdyttävän hyvä ja jämäkkä. Kiinnostavana yksityiskohtana kuori on myös pinnoitettu. Pinnoituksen on tarkoitus estää naarmuuntumista ja kevyitä kolhuja.  Kuori on vesisuojattu 10barin eli 100m painetasoon asti.

Hienolle kuorelle on syytä antaa arvoa, sillä yleensä tuhannen euron hintaluokassa on tavattu nähdä melko vähän yhtä viimeisteltyjä kuoria. Kokonaisuus on sporttinen ja raikas – tavallaan yksinkertainen ja suoraviivainen, mutta paljon enemmän yksityiskohtia sisältävä kuin ensivilkaisulta voisi olettaa. Ranteessa särmäreuna on miellyttävä. Kellon huomaa, mutta se ei ole liian painava, eikä olemattoman kevyt. On helppoa todeta, että kuori on tämän kellon juttu ja siinä Seiko on onnistunut erinomaisen hyvin.

Asanoha-kuvioitu taulu kääntää katseita

Kelloa tarkastellessa huomio kiinniittyy kuvioituun tauluun, joka ei ole erityisen tyypillinen. Asanoha (eli hampun lehti) –kuviointi on toista tuhatta vuotta vanha perinteinen japanilainen tekstuuri, joka on yleinen esim. tekstiileissä. Japanilaiseen kulttuuriin tyypillisesti kuviointiin liittyy symboliikkaa – Asanoha viestii kasvua, aikuisuutta ja kypsymistä. Kuviointi on toteutettu taulussa hienosti. Kolmiulotteisuuden ja kiiltävän lakan tuoman metallinhohdon myötä taulu on eloisa ja katseita keräävä. Tauluvariaatioita on yhteensä neljä. Muut värit ovat sininen, valkoinen sekä ruskea. Näistä viimeksi mainittu on muista poiketen saatavilla vain ruusukultaisin kuorin. Kuvioinnin ansiosta taulun väri vaihtelee eri valaistuksissa voimakkaasti ja vihreä taulu on marraskuun hämärässä lähempänä mustaa kuin vihreää. Lumepisteet indeksien kohdalla auttavat erottamaan ajan pimeässä.

Viisarit – pieni yksityiskohta, joka vaatii keskittymistä

Monessakaan lukemassani kelloarviossa tai katsauksessa ei tavata kiinnittää huomiota kellojen viisareihin. Presagen viisarit kuitenkin yllättävät. Itsevalaisevalla lumemassalla täytetyt minuutti- ja tuntiviisari ovat viimeistelty toinen puoli kiilloittaen ja toinen puoli harjaten. Tämä pieni yksityiskohta on viisarien muuhun tasoon nähden ylellinen. Viimeistelyn myötä viisarit erottuvat paremmin ja tuovat kelloon omaleimaisuutta. Sekuntiviisari on puolestaan tavallinen, joskin tässä vihreässä mallissa kullattu.

6R35-koneisto

Seiko Presage Sharp Edgen moottorina toimii 2019 julkistettu 6R35-koneisto, joka on nähtävissä lasisen takapohjan läpi. Hyvä peruskoneisto on varustettu 70 tunnin käyntivaralla. Koneisto on jossakin mielessä päivitys astetta korkeampaan suuntaan perinteisempiin Presage-malleihin nähden. Tässäkin mielessä rahalle saa vastinetta.

Kritiikki

Kritiikkiä pohdittaessa on hyvä pitää mielessä kellon hinta. 1090 euroa on melkein kaksi kertaa enemmän kuin Presage -sarjan kelloista on totuttu maksamaan. Toisaalta moneen sveitsiläisen nähden rahalle myös saa paljon vastinetta. Aikaisempaan hinnoitteluun tottuneet Seiko-fanit saattavat pitää kellon hintaa kovana, mutta toisaalta kello on merkkiä tuntemattomille erityisesti hinta-laatusuhteen osalta mielenkiintoinen ja jopa edukas.

Yleisellä tasolla eniten mielipiteitä jakavaksi tekijäksi muodostunee lopulta taulun väritys. Seikon käyttämä vihreä on suorassa valossa melko kirkas tuoden mieleen joulun. Kullanvärinen sekuntiviisari korostaa juhlallista vaikutelmaa. Sininen taulu on aavistuksen maltillisempi, mutta itse olisin kaivannut mallistoon vielä ”tylsää” grafiittia tai harmaata, jolloin kelloon olisi helpompi yhdistellä myös muita rannekkeita.

Muun kokonaisuuden ollessa selvästi hintaa paremmalla tasolla, huomaan toivovani taulun indekseiltä pikkuisen parempaa viimeisteytasoa. Indeksien taso on kuitenkin yleisesti hyvä ja havainto kertoo enemmän siitä, että kellon kokonaistaso kuorineen, rannekkeineen ja taulun kuviointeineen on hyvää luokkaa.

Siinä missä minuutti- ja tuntiviisari ovat hienosti viimeistellyt, ei ihan samaa voi sanoa sekuntiviisarista. Kultainen sekuntiviisari ei ole välttämättä kaikkien makuun ja se erottuu muista viisareista viimeistelyltään karumpana. Sinisessä versiossa sekuntiviisari on puolestaan metallinen ja kokonaisuus ehkä omaan silmään toimivampi. Toisaalta tähän liittyvä kritiikki on melko vähäistä, sillä kyse on lopulta makuasiasta.

Kehumani kuoren osalta ainoa huomio liittyy nuppiin. Särmäreunan nuppi on koristettu S-logolla, mutta valitettavasti se ei ole ruuvilukittava. Ruuvilukitus olisi ollut miellyttävä lisäominaisuus, mutta se olisi todennäköisesti nostanut kokonaisuuden hintaa.

Yhteenveto

Seiko on uudistanut rohkeasti Presage-sarjaa tuoden siihen kokonaan uuden Sharp Edge –malliston. Särmäreunat ovat keskimäärin muihin Presage-sarjan kelloihin verrattuna arvokkaampia, mutta ne tarjoavat silti huomattavaa vastinetta rahalle persoonallisella ja tyylikkäällä otteella. Uusia malleja voi pitää onnistuneina ja ne tuovat mieleen Seikon premium-malliston Grand Seikon, jonka kellot ovat hinnaltaan moninkertaisia. ”Pikku GS” on siten hyvin suositeltava ja tutustumisen arvoinen kohde sporttista yleiskelloa etsivälle. Kello sopii hyvin ainoaksi kelloksi, tai kokoelmaan jossa on tilaa persoonalliselle kohtuuhintaiselle yleiskellolle.

Tekniset tiedot lyhyesti:
Kuori: 39,3mm x 47,75mm x 11,1mm pinnoitettu teräskuori. Safiirilasi jossa heijastuksenesto, lasinen takapohja. Vesisuojaus 10bar/100m.
Taulu ja osoittimet: Ashanoa-koristeltu taulu. Kiillotetut ja hiotut osoittimet. Tunti- ja minuuttiosoittimet itsevalaisevat.
Koneisto: Seiko 6R35, 70 tunnin käyntivara.
Ovh: 1090 EUR
Valmistajan nettisivu: https://www.seikowatches.com/global-en/products/presage/special/sharp_edged_series/

Joonas Kokko

Kelloharrastajien ylläpitäjä & perustaja

Joonas on intohimoinen Kelloharrastaja ja kellokriitikko. 15:n vuoden ja yli 400:n kellon kokemuksella hän kirjoittaa ja ylläpitää myös kelloharrastajien verkkosivustoa. Kellojen tutkimisen ohella hän on myös intohimoinen kellovalokuvaaja.

Teksti ja kuvat, Joonas Kokko

Katsaus: Leijona Heritage Oiva – Laadukas arvokello vai kansanbrändin uudelleen lämmitys?

Syksyllä 2019 suomalainen Perkko Oy julkaisi odotetun Leijona Heritage -mallistonsa. Suomalaisen kelloalan pioneeriyhtiö on alkuperäisen ja perinteikkään Leijona-brändin takana hankittuaan merkin J.W. Lindroosilta jo vuonna 1939. Perkon voidaan todeta olevan yksi keskeisempiä tai jopa keskeisin kelloalan vaikuttaja Suomessa. Leijonan pitkään historiaan mahtuu erilaisia aikakausia, eikä valitettavasti viimeisten vuosien mielikuva edullisten kvartsikellojen valmistajana ole niistä mairittelevin. Usein unohdetaan, että ennen kvartsikelloja valmistettiin vuosikausia laadukkaita mekaanisia sveitsiläisiä Leijonia, jotka olivat monelle suomalaiselle hyvän rannekellon synonyymi; aikalaisille Leijona merkitsi aikamiehen tai -naisen ikään pääsemistä. Leijona Heritage on Perkon ja Leijonan paluu laatukellojen valmistajaksi. Kyseessä on mallisto, jossa 50- ja 60-luvun klassikoiden muotoilu yhdistyy laadukkaaseen nykyaikainen toteutukseen. Tässä jutussa käsittelyssä on Heritage Oiva. Oiva on keikkunut ranteessani joulukuusta alkaen, joten käyttökokemusta alkaa olla riittävästi kellon ja Leijona Heritagen arvioimiseksi. Onnistuuko Leijona heti ensimmäisellä yrittämällä, millainen on lopputulos ja pystyykö brändi nostaamaan itsensä uudelle tasolle? 

Kari Voutilainen ja Leijona – näyttävät liikkeet tarvitsevat voimaa taakseen

Uusien Leijonien taustalla on rummutettu vahvaa yhteistyötä Suurmestari Kari Voutilaisen kanssa. Voutilaisen nimeä onkin viljelty markkinoinnissa aktiivisesti, vaikka kellosta itsestään ei Voutilaiseen liittyvää ilmeistä viitettä löydy. Heritage -sarjan julkistusvaiheessa monelle harrastajalle syntyi nettikeskustelusta päätellen jopa mielikuva Voutilaisen itsensä valmistamista kelloista. Leijona Heritage -sarja on mahdollistunut pitkälti Voutilaisen avulla. Kellojen  valmistamisen kannalta keskeiset komponentit – kuori ja taulu sekä kokoonpano hoidetaan Voutilaisen omistamien tai hänen osakkuusyritystensä kautta. Suurmestari on tiimeineen myös vastannut teknisestä suunnittelusta ja alihankitaketjujen johtamisesta. Lienee oikein sanoa, että ilman Voutilaista koko sarjaa ei olisi tehty – vastaavasti kello ei ole kuitenkaan sanatarkasti myöskään Voutilaisen  itsensä valmistama. Monelle alaa vähemmän seuraavalle saattaa tulla yllätyksenä, että Voutilainen on monessa mukana. Hänen omistamansa yritykset sekä yritykset joissa hän on osakkaana, tuottavat tauluja ja komponentteja monelle tunnetulle valmistajalle. Voutilaisen ja hänen partnereidensa hankkeet ovat selvästi vastavirtaan kulkemista, sillä viime vuosina vastaavan tyyppisiä valmistajia on Sveitsissä enemmin ajettu alas. Leijona saattaa olla näille yrityksille eräänlainen alusta ja mahdollisuus kokeilla uusia asioita, sekä sarjavalmisteisen private label -kellon tuotantoketjun hallintaa. Toisaalta asiassa painaa myös varmasti lukkarin rakkaus, sillä aloittelihan Voutilainen uraansa nuorena miehienä juuri Perkon leivissä, Leijonan parissa. Leijona Heritage on siis ns. private label -kello, jonka toteutus on poikkeuksellisen tiiviisti ohjattu ja johdettu. Unohtamatta tietenkään erityistä historiaa. 

Käsittelyssä oleva Oiva on mallisarjan edullisin kello. 2590 euroa maksava Oiva oli julkaisuhetkellä monen mielestä Leijonaksi kallis, mutta toisaalta monen asiaa ymmärtävän mielestä suorastaan halpa. Ristiriita johtuu siitä, että kyseessä on Sveitsissä toteutettu pientuotanto, joka on arvokasta. Tässä mielessä kello vertautuu hyvin esimerkiksi Stepan Sarpanevan S.U.F Helsinki -kelloihin. On oletettavaa, että valmistettavat sarjat tulevat olemaan todennäköisesti melko malttilisia, vaikka sitä ei missään sanotakaan.

Klassisesti muotoiltu yleiskello

Moni kelloblogi ja media ehti julistaa julkistusvaiheessa Oivan olevan klassinen pukukello. Väite ei omaan ajatukseen täysin istu, sillä kyseessä on ennemmin perinteikkäästi muotoiltu yleiskello, kuin pukukello. Jos tarkkoja ollaan, niin kellotaulussa on vaikutetta laivakelloista (ns. deck watch), joista Perkko lähti aikoinaan liikkeelle (seinään kiinnitettyjä laivakelloja tavataan mummonmökeillä edelleen, erityisesti itä-Suomen alueella). Kellon koko on kuvista syntyvää vaikutelmaa suurempi ja vaalea taulu sekä ohut reunus korostavat tätä. Kellon halkaisija on 39mm, paksuus 12mm ja sen takapohja on tasainen. Tästä johtuen kello tuntuu ranteessa jykevältä ja tankkimaiselta. Omassa 17cm ympärysmitan ranteessani kellon koko on hyvä ja istuva – juuri yleiskellona, puvun kanssa ei niinkään.   

Taulun väri sekä osoittimein ja indeksien viimeistely ei avaudu kuvasta helposti. Joka tapauksessa taso on kauttaltaan kehuttava.

Kellon kiitetyimmät seikat on helppo huomata päältäpäin. Kellotaulu, kuori,  osoittimet ja ranneke erottuvat edukseen heti. Taulu on kellon hintaluokan huomioiden poikkeuksellisen hienosti viimeistelty. Näennäisesti yksinkertainen design avautuu, kun indeksejä ja pinnan viimeistelyä tutkii lähemmin. Jotkut harrastajat erottavat varmasti Voutilaisen Comblémine -taulutehtaan hennon viimeistelyn ja tunnistavat sen nopeasti saman tyyppiseksi esimerkiksi S.U.F Vetehisen väriversioiden kanssa. Sama hento ja huoliteltu viimeistely löytyy myös monen muun arvokellon taulusta. Hopeinen taulu (joka kuvissa näyttäytyy usein valkoisena) ja aavistuksen punertavat kultaiset osoittimet ja indeksit ovat virkistävä ja tyylikäs yhdistelmä.    

Kellon kuori ansaitsee myös kehuja. Kuoren viimeistely on kauttaaltaan hyvä ja kestää vertailun saman hintaluokan tunnettujen brändien kelloihin helposti. Kuori on kuitenkin paksu, eikä kelloa käyttäessä voi välttyä ajatukselta olisiko kuoren voinut muotoilla hoikemmaksi. Lopputulos on tältä osin hieman ristiriitainen. Paksun kuoren vuoksi nuppi ei koske pöydällä maatessaan pöydän pintaa ollenkaan. Isokokoinen nuppi tuo kelloon paljon fiilistä ja huomaan usein vetäväni kelloa juuri siitä, vaikka kyseessä on automaattikoneistolla varustettu kello. Nupin merkityksen ymmärtää vasta kun kello on käytössä. Se tuo kelloon paljon luonnetta ja omaleimaisuutta. 

Kellon koneistona toimiii Sellitan SW200 automaattikoneisto. Laajalti käytössä olevaan peruskoneistoon on päädytty todennäköisesti hinnan pitämiseksi kurissa. Työjuhta ajaa asiansa moitteettomasti ja helppohuoltoisena yleiskoneena siihen on varmasti saatavilla varaosia myös myöhemmin. Kokonaisuutta pohtiessa tulee kuitenkin mieleen, olisko kelloon voinut laittaa automaatin sijaan käsivetoisen koneiston? Automaatti on ratkaisuna tämän tyylisessä kellossa epäortodoksinen, eikä käsivetoisuudesta kielivä iso nuppi varsinaisesti avaa suunnittelijoiden aivoituksia tämän osalta. Tietysti SW200:ta voi vetää käsin, mutta kieltämättä koneiston tyyppivikana/ominaisuutena tuttu vetopainon pyöriminen nuppia kierrettäessä saa aina jollakin tapaa varpailleen. Joka tapauksessa ratkaisu on mukiinmenevä – kun ottaa huomioon kellon taulun, kuoren ja osoittimien tason, sekä muistaa että kellot tehdään kokonaan Sveitsissä, on ymmärrettävää että jossakin kohtaa on tehtävä ratkaisuja hinnan suhteen. Sitäpaitsi, käytetäänhän samaa koneistoa myös monissa monta kertaa kallimmissa kelloissa. Kellon takakansi on terästä, minkä johdosta koneiston viimeistelyä ei pääse tutkimaan avaamatta kantta. 

Erityishuomiona Leijona Oivassa on Rheinn & Fillsin valmistava alligaattoriranneke, joka on tasoltaan erinomainen. Vastaavaa tasoa ei alle 5000 euron kelloista vakiona helposti löydä. Tämä ei varsinaisesti ole ihme, sillä valmistaja on sama, jota Voutilainen käyttää lähes 100 000 euroa maksavissa kelloissaan. Vaaleanruskea ranneke patinoituu käytössä nopeasti – kellon promokuvat antavat tässä mielessä väärän vaikutelman väristä. Ranneke on tasoltaan yksi parhaista, joita joita olen tavannut.

Kritiikki

Oiva vaikuttaa siis kaikin puolin hyvältä kellolta, mutta kellosta löytyy myös kritisoitavaa. On heti alkuun todettava, että koneistoasia ei ole niistä yksi. Sen sijaan viiteen pieneen yksityikohtaan olisi voinut kiinnittää huomiota enemmän huolitellumman kokonaisuuden kannalta. 

Oivan takakansi on laserkaiverrettu.

Itselleni suurin – ja onneksi helpoiten korjattavissa oleva harmituksen aihe on rannekkeen solki, joka on suorituksena vaatimaton. Ehkä valmistajalla on tullut kiire viimeistelyssä ja solki on jäänyt vähemmälle huomiolle. Tarpeettoman suurikokoisen soljen hentoinen kaiverrus ei kerää kehuja, eikä soljen kieli sovi edes sille tarkoitettuun hahloon. Toivottavasti Leijona -suunnittelijat miettivät tämän yksityiskohdan tulevaisuudessa kuntoon. Onneksi solki on helppo vaihtaa itse mieleiseksi. 

Keskellä oleva Leijonan solki ei säväytä. Vieressä oikealla oleva Baumer & Mercierin solki toimii referenssinä hyvästä laatukellon perussoljesta. Onneksi solki on helppo vaihtaa itse esimerkiksi linkkulukkoon (takana).

Toinen hieman kyseenalainen kohta löytyy kellon takaa. Teräksinen takapohja on laser-kaiverrettu, mutta kaiverruksen taso huomiden parempi ratkaisu olisi ollut jättää se Rolex-tyyliin tyhjäksi. Kelloon olisi hyvin sopinut lasinen takapohja. Takapohjaan ei olisi todella tarvinnut mitään merkintöjä, sillä tällaisen kellon hankkiva kyllä tietää, mistä on kyse. Tulevaisuutta ajatellen takapohja on kuitenkin osa, jota on helppo päivittää. Ehkä jossakin kohtaa näemme faceliftauksen sen osalta. 

Kolmas kritisoitava seikka koskee vesitiiviyttä. Kellon ilmoitettu vesitiiveys on pukukellolle tyypilliset 30m, mutta koska kysessä ei varsinaisesti ole pukukello, olisi tiiviyttä voinut nostaa 50 tai jopa 100m -luokkaan. Kellon takapohja on kuitenkin kierrettävä ja koneisto automaattivetoinen jolloin nuppiakaan ei välttämättä tarvita niin paljoa. Asia olisi voinut vaikuttaa kellon kiinnostavuuteen etenkin heidän osalta, jotka hankkivat laitteen ainoaksi kellokseen.

Neljäs, muttei vähäisin kritiikin kohde on taulun klo 6:n päällä oleva Heritage-merkintä. Muutoin upeaan tauluun painettu yksittäinen sana herätti runsasta keskustelua Kelloharrastajien FB-ryhmässä. On hyvä todeta, että kyseessä on mitä todennäköisemmin ns. “visuualinen täyte”, jolla on koitettu luoda visuaalista tasapainoa kellotauluun. Samalla paikalla nähdään useissa kelloissa esimerkiksi “Swiss”, “ Automatic”, “Chronometer”, “Incablock” yms. merkintöjä, joiden ainoa funktio on tehdä taulusta silmälle kiinnostavampi. Voutilaisen taulutehtaan tuotos on kuitenkin niin upea, ettei tähän välttämättä olisi tarvittu mitään. Heritage-sanan on myös siinä mielessä haastava, että kellomaailmassa 10 vuotta jyllännyt heritage-buumi on ollut jo viimeiset pari vuotta hiipumaan päin. Tuolle paikalle olisi voinut heritage -tekstin sijaan voinut laittaa jonkin Voutilaisen yhteistyöstä kertovan logon tai kirjainlyhenteen.

Viides pieni kritiikki koskee kellon pakkausta. Kello toimitetaan perinteisen massiivisen laatikon sijaan matkarasiassa. Kellojen laatikot ovat sinänsä mielestäni yleensä turhia kapistuksia, mutta viimeistellyn kokonaisvaikutelman puolesta pakkauksen olisi voinut miettiä perinteisemmällä tyylillä. Nyt se ei täysin vastaa sitä mielikuvaa, joka kellosta markkinoinnin ja muun tuotteen osalta välittyy – etenkään jos vertaa saman hintaluokan muihin kelloihin.

Leijona Heritage -kellot toimitetaan matkarasiassa. Ratkaisu on tavallaan oivaltava, mutta toisaalta moneen muuhun vastavan hintaluokan kelloon nähdeen kevyt.

Yhteenveto

Kokonaisuutena Leijona Oiva on oikein hyvä kello, ja ottaen huomioon kyseessä olevan täysin uusi kellomalli uusien yhteistyökumppaneiden kanssa toteutettuna, voidaan suoritusta pitää erinomaisena. Tuotteeseen liittyvät kritiikin kohteet ovat lopulta vähäisiä ja mahdollisesti korjattavissa olevia. Kello on mittasuhteiltaan miellyttävä ja arkikäytössä fiilis on pysynyt korkealla kuukaudesta toiseen. Kelloa voi siis suositella oivallisena vaihtoehtona klassisesta tyylistä pitävälle. Hinta voi tuntua aluksi ”Leijonaksi” korkeahkolta, mutta rehellisyyden nimissä on todettava, että rahalle saa myös vastinetta. Kelloa on hankala verrata oikeastaan mihinkään toiseen kelloon, sillä valtabrändien kellot ovat tavallaan oma juttunsa. Paras vertailukohta löytyneekin independent-valmistajien tarjoamasta. Oiva on mielestäni Leijona Heritage -sarjan kiinnostavin kello. Tämä johtuu puhtaasti siitä, että sarjan kronografi on kooltaan huomattavan paksu ja siten arjessa itselleni hankala. Liian suuri koko vaivaa omalla kohdallani myös sporttikello Jaloa. 

Tuote on siis hyvä, mutta entä se brändi? Perkko ja Leijona ovat tehneet valtavasti työtä brändin uudistamiseksi. Heritage-mallistossa on valtavasti potentiaalia ja valmistaja on satsannut paljon panoksia mm. markkinointivideoihin ja -kuvitukseen Suomessa. Kaikki ei kuitenkaan ole tapahtunut aivan synkronoidusti – esimerkiksi nettisivut saatiin auki vasta puoli vuotta julkistamisen jälkeen. Tästä johtuen kuluttajien ja harrastajien on ollut paikoin haastavaa seurata Leijonan tarinaa. 

Joissakin tilanteissa markkinointi on myös tuntunut jopa turhan pitkälle vedetyltä. Markkinoinnissa lukuisat viittaukset värien, kellonaikojen ja vuosien merkitykseen yhdistettynä runsaisiin tarinoihin voivat kääntyä myös brändiä vastaan. Ikään kuin somelierin kertoessa kahdeksannen viinin yksityiskohtaisista nyansseista pitkän lounaan päätteeksi – kun juttua on liikaa, niin se voi tuntua liialta. Kelloharrastajan näkökulmasta on lopulta keskeisintä, että tuote tarjoaa katetta brändiin liittyville lupauksille. Tässä suhteessa Leijona osuu maaliinsa ja klassikkobrändin tarinaa saa edelleen seurata ylpeydellä ja mielenkiinnolla. 

Leijonan nettisivut: https://leijonawatches.com/

Teksti ja kuvat: Joonas Kokko

Joonas Kokko

Kelloharrastajien ylläpitäjä & perustaja

Joonas on intohimoinen Kelloharrastaja ja kellokriitikko. 15:n vuoden ja yli 400:n kellon kokemuksella hän kirjoittaa ja ylläpitää myös kelloharrastajien verkkosivustoa. Kellojen tutkimisen ohella hän on myös intohimoinen kellovalokuvaaja.

Katsaus: Baume & Mercier Clifton Baumatic – Peto lampaan vaatteissa

Viime keväänä Helsingin Watch Show -tapahtumassa pääsin tutustumaan uuteen Baume & Mercier Cliftoniin. Kello tai valmistaja eivät varsinaisesti herättäneet entuudestaan erityisiä fiiliksiä, mutta ensitutustumisesta jäi kytemään tunne, että tällainen on vielä saatava.  Baume & Mercier on Suomessa hieman tuntemattomaksi jäänyt valmistaja, jonka juuret ulottuvat jopa vuoteen 1830 asti. Nykyisellään B&M valmistaa kunnollisia laatukelloja 2000-5000 euron hintaluokkaan ja se kuuluu samaan kovatasoiseen Richemont -perheeseen, kuten esimerkiksi IWC, Panerai, Cartier, Montblanc, JLC tai Vacheron Constantin. B&M:n näkyvyys on ollut Suomessa maltillista ja todennäköisesti juuri siksi Pohjois-Amerikassa ja Keski-Euroopassa suosittu valmistaja on jäänyt kotipohjolassa vähemmälle huomiolle. Toisaalta merkillä ei ole myöskään ollut yhtä ikonista mallia (kuten Omega Speedmaster tai JLC Reverso), joka olisi kiinnittänyt laajan yleisön huomion. 

Käsittelyssä oleva Clifton Baumatic on malliston lippulaiva ja se kohahdutti kellomaailmaa melkoisesti ilmestyessään talvella 2018. Clifton Baumatic tarjoaa nimittäin sekä paperilla, että käytännössä rahaansa vastaan paljon enemmän kelloa, kuin on yleensä on totuttu. Olisiko sillä mahdollisuuksia B&M:n ikoniksi? 

Baume & Mercier Clifton Baumatic Chronometre

Erityinen Baumatic -koneisto

Alkajaisiksi on todettava, että tästä kellosta tekee erityisen  Baumatic -koneisto, joka on jo itsessään ominaisuuksien puolesta erittäin mielenkiintoinen. Pitkä viiden päivän käyntivara yhden jousikotelon rakenteella, anti-magneettiset ominaisuudet sekä ohkaisuus ovat ominaisuuksia, joita ei olla totuttu näkemään tämän hintaluokan kelloissa. Erikoisemmaksi tilanteen tekee se, että kello periaatteessa kilpailee esimerkiksi saman konsernin IWC Portofinoa vastaan, josta löytyy edelleen perinteisempi ETA/Sellita -pohjainen koneisto; vaikka IWC:n kellojen hinnat ovat jonkin verran korkeampia Clifton Baumaticiin nähden. 

Baumatic lienee manufacture- ja in-house-markkinointihehkutuksestaan huolimatta peruja Richemontin “ETA:lta”, ValFleurielta. ValFleuriel on Richemontin omistama koneistovalmistaja, joka kehittää ja tuottaa koneistoja konsernin brändien tarpeisiin. Vaikka kyseessä onkin B&M:n käyttöön tehty koneisto, voinee sitä versioituna odottaa tulevaisuudessa myös kalliimpien brändien kelloihin, kuten vaikka edellä mainittuun Portofinoon. Jos asiaa tarkastelee lähemmin, niin Baumatic sekä IWC:n pilotti-kelloissa esiintyvä 32110-sarjan koneisto vaikuttavat ulkoisessa tarkastelussa hyvinkin saman tyyppisiltä jo nyt. Vaikka eri valmistajat ovat julkaisseet viime vuosina ahkerasti uusia koneistoja, on kyseessä silti seikka, joka nostaa pitkälti ETA/Sellita -pohjaisiin ratkaisun muuten luottavan Baume & Mercierin kiinnostavuutta täysin uudelle tasolle. 

Baumaticin viimeistely on hienostunut hiottuine ja koristeltuine siltoineen. Ylpeyden aihetta ei ole erityisesti kätketty, sillä sitä voi ihastella lasisen takakannen läpi. Koneisto on toisaalta ollut tuotannossa vain vähän aikaa, joten sen todellinen suorituskyky nähdään vasta joidenkin vuosien päästä. Nyt neljän kuukauden mittaisella testijaksolla kello on pitänyt aikaansa arkikäytössä ihailtavasti, sillä ennen talviaikaan siirtymistä kello oli ehtinyt edistää kolmen kuukauden aikana vain 3 sekuntia. 

Vasemmalla Baumatic -koneisto, oikealla IWC 32110 -koneisto . Kuvat: www.baume-et-mercier.com & www.iwc.com.

Clifton kellona

Baume & Mercier Clifton Baumatic on mittasuhteiltaan erinomainen lähes kaikkiin ranteisiin (halkaisija 40mm, korkeus 10,2mm). Kello ottaa hyvin vetoa ja tuntuu käytettäessä jämäkältä. Valkoinen taulu jäljittelee posliinia, mikä on itseasiassa klassisuudessaan ja samalla harvinaisuudessaan melko virkistävää. Taulussa ei ole mitään liikaa ja indeksit ovat sopivassa tasapainoissa osoittimiin nähden. Crosshair eli ristikkokuvio tuo mieleen Bauhaus -muotoilun ja samalla  tauluun pientä urheilullisuutta, minkä ansiosta kelloa ei voi pitää pelkkänä pukukellona vaikka sen perusilme melko perinteinen onkin. Itsellä kello on ollut käytössä työympäristössä pikkutakin kanssa, mutta välillä se jää myös vapaalla ranteeseen villapaidan kaverina. Taulussa ei ole minkäänlaista lume/itsevalaisevaa kohtaa, mutta kiillotetuista osoittimista ja indekseistä saa selvää myös hämärässä yllättävän hyvin. Taulun ja osoittimien viimeistely vetää vertoja sisarvalmistajien tuotteille. Esimerkiksi JLC Master Control tai jo mainitun IWC Portofinon rinnalla Cliftonin on hankala arvioida olevan merkittävästi edullisempi. IWC-fanina on melkein jopa todettava, että asia saattaa olla hieman kirvelevästi jopa päinvastoin.

Cliftonin lasi on aavistuksen kupera ja kuoren kylki keskeltä harjattu. Toteutus on tyylikäs ja toimii taulun kanssa yhteen erinomaisesti. Nahkainen ranneke on laadultaan hyvin tasokas ja jämäkkä vaatien useamman viikon käyttöä näyttääkseen parhaat puolensa. Sisäpuolella on merkintä “Made in France” ja tässä tapauksessa toteutusta katsoessa sen voi arvailla olevan mahdollisesti peräisin ABP Parisin tehtaalta. Rannekkeessa ei ole siis säästelty. Erityisenä huomiona alkuperäisessä rannekkeessa on pikalukitus, jonka ansiosta ranneketta voi tarvittaessa vaihtaa nopeasti. Tämä on hyvä lisä niille, jotka haluavat vaihdella erivärisiä rannekkeita tilanteen mukaan. Toisaalta pikalukituksen kanssa on syytä olla varovainen, sillä niillä on usein tapana rikkoutua helposti. 

Baumatic -koneisto lasisen takakannen läpi kuvattuna. Vasemmassa laidassa nähtävissä rannekkeen pikalukitus.

Kritiikki

Baume & Mercier Clfiton Baumatic on erinomainen kello, josta on todella vaikea keksiä erityistä moitittavaa. Kello on tehty viimeisen päälle ja omassa hintaluokassa se tarjoaa todella rajusti vastinetta rahalle. Mahdollisesti ainoa oikeasti relevantti mieleen tuleva parannus kokonaisvaikultemaan olisi ollut “5 days” -tekstin pois jättäminen taulusta. Pelkkä “Chronometer” olisi tekstinä riittänyt. Pienenä lisänä Cliftoninin osoittimiin olisi voinut kiillottaa hieman särmikkäämmät reunat, jolloin osoittimet olisivat erottuneet taulusta vielä selkeämmin –  joskin osoittimet ovat nykyiselläänkin toimivat ja istuvat kokonaisuuteen hyvin. Ehkä kellon mukana olisi myös voinut tulla perinteisen rannekkeen soljen sijaan ranneketta säästävä perhoslukko. Näin pienten huomioiden mieleen tuleminen kertoo yksinkertaisesti siitä, että kello on toteutettu muuten erinomaisen hyvin.  

Kokonaisuutta pohtiessa kyseessä on epätavallisen vahva suoritus, joka tarjoaa paljon vastinetta rahalle. Samassa hintaluokassa on vaikea keksiä yhtä hyvää vaihtoehtoa saman tyylisuunnan maltillisen kokoisille, kohtuuhintaiselle, inhouse-koneiston omaavalle kellolle.   Baume & Mercier kelloja myyvät suomessa Salkari ja Mikon Kulta.


Kenelle?

Säännöllisesti pikkutakkiin ja kauluspaitaan pukeutuvalle ja laatua arvostavalle miehelle, jota hieman tuntemattomampi brändi ei häiritse.

Vaihtoehdot:

IWC Portofino, JLC Master Control, Omega DeVille Hourvision

Tekniset tiedot:

Kuori & koko: 40mm, 10,2mm, 72 grammaa, teräs, vesisuojaus 50m, kaareva lasi jossa päällä heijastuksenesto-pinnoite.

Koneisto: Baumatic BM12-1975A, 120h käyntivara, antimagneettinen, COSC-sertifioitu.

Ranneke: Musta alligaattori, perinteinen solki.

Suositushinta: 3200 Eur.

Linkit:

https://www.baume-et-mercier.com/en/collections/clifton-baumatic-men/watch-clifton-baumatic-10436-date.html

Joonas Kokko

Kelloharrastajien ylläpitäjä & perustaja

Joonas on intohimoinen Kelloharrastaja ja kellokriitikko. 15:n vuoden ja yli 400:n kellon kokemuksella hän kirjoittaa ja ylläpitää myös kelloharrastajien verkkosivustoa. Kellojen tutkimisen ohella hän on myös intohimoinen kellovalokuvaaja.